Tällä viikolla oli mukava palata töihin kokonaisen vapaan
viikonlopun jälkeen. Vilskettä riitti maanantaina Angry Birds Landilla
Ankkalammella. Tiistaina olin Tutti Frutin onnenpyörällä. Toisin kuin
Ankkalammella, jossa pelaaja saa aina jonkin palkinnon, Tutti Frutissa on hivenen
uhkapelin makua. Ideana on valita onnennumero, ja toivoa, että ruletti
pyörähtää sen kohdalle. Jännää olikin, että sinä tiistaina tässä tuuripelissä päivän
kaikki pääpalkinnot tulivat numerolla seitsemän. Mitä tuuria! Iloiset voittajat
lähtivät jatkamaan huvittelupäiväänsä kainalossaan valtavankokoinen vihreä
dinosauruspehmo. Tapaus oli varsin
erikoinen! Mielessäni kävikin, ettei ole varmaan suotta läpi ihmiskunnan
historian pidetty numero seitsemää myyttisenä lukuna. Onhan se monessa
uskonnossa pyhä luku, viikonpäiviä on 7, sateenkaaressa on 7 väriä…
Toisaalta moni luottaa pelinumeroihinsa, onnenlukuihinsa ja
syntypäiväänsä. Vaikka Tutti Frutilla olenkin viettänyt vasta muutaman päivän
pelimyyjän urani aikana, olen nähnyt melkoisen onnekkaita hetkiä juuri näiden ihmisille
tärkeiden numeroiden avulla. Jännitys syntyy siitä, ettei voi koskaan tietää,
kuinka pelissä käy. Sitten kun siirrytään pienemmälle kakkosruletille arpomaan
palkinto, saa vielä tuplasti jännittää, mikä palkinto sieltä kohdalle osuu.
Tuurista puheen ollen oma tuurini viime viikonloppuna ei ollut
kovin hääppöinen. Kuten mainitsinkin jo, minulla oli kokonainen vapaa
viikonloppu. Joitakin viikkoja aikaisemmin eräs ystäväni oli ihmetellyt, että
kylläpäs minulla on töitä ja kalenteri ihan täynnä. Hän nappasi kalenterini
itselleen, huomasi tämän vapaan viikonlopun ja kirjoitti sen kohdalle ”ikimuistoinen,
ennenkuulumaton, sanoin kuvailematon viikonloppureissu.” Ja niinpä sitten
lähdimme purjehtimaan Raumalle saaristoon kesänavausreissulle.
Kaikki odotukset reissun osalta täyttyivät. Nautimme
vauhdista ja tuulesta ulapalla auringon paisteessa, mutta myös sateen
myrskyssä. Leiriydyimme metsään ja nukuimme yöt porukalla puolijoukkueteltassa
kaminan lämmössä. Jokaiselta hetkeltä sain mahtavia otoksia. Valkoisia purjeita
sinitaivasta vasten, tunnelmallisia siluettikuvia auringonlaskussa,
hauskuttelukuvia siellä sun täällä ja ties mitä muuta!
Mutta nyt varmaan jo arvaattekin, kuinka kamerani kävi, ja
miksi tässä kirjoituksessa ei ole kuvankuvaa. Reissun loppumetreillä kamerani
molskahti mereen ja vajosi ennätysvauhtia metrien syvyyksiin kalojen
ihmeteltäväksi. Sinne menivät siis hienot kuvat reissulta, mutta myös viime
viikon hauskat Särkkäkuvat!
Onneksi hauska reissu muutoin onnistui täydellisesti.
Töihin
oli mukava palata viikonlopun rentoutumisen jälkeen. Nyt uusi kirkkaanoranssi
kamera odottaa minua postissa. Jatkossa katson mihin kamerani laitan, enkä
unohda laittaa rannehihnaa - älkääkä unohtako tekään! Kyllä moinen menetys
meinaan kirpasee!
Mereltä maalle ja metsästä kaupunkiin palanneena: Annabella
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti