Jännän äärellä

Kuten esittelyssämme kerroimme, joskus eläintarhalla menee todella myöhään (tai aikaiseen, miten vain). Maanantai-iltana 28.5 Johanna oli iltavuoron jälkeen tavalliseen tapaan vaihtanut työvaatteet pois ja lähdössä kotiin. Kävellessään takaportille hän kiinnitti huomiota lehmän outoon käytökseen/ulkomuotoon. Sen hännän tyvi näytti samalta kuin juuri synnyttävällä lehmällä ja utareista valui maitoa. Johanna jäi seurailemaan sen touhuja ja hetken kuluttua se nousi ylös, kuopi mahaansa ja näytti siltä, että sillä oli supistuksia. Iris -lehmämme siis on tiineenä ja sen pitäisi poikia juhannuksen aikoihin. Johanna soitti päivystävälle suureläinlääkärille, joka oli hieman huolissaan tilanteesta, sillä kuukauden etuajassa syntyvä vasikka ei yleensä selviä hengissä. Vasikoille kun ei ole keskoskaappeja kuten ihmislapsille.

Johanna soitti myös Paulalle ja kertoi, mitä eläinlääkäri oli sanonut. Edessä oli yö pimeässä eläintarhassa, sillä lehmää ei lääkärin mukaan saanut jättää yksin. Koska eläintarhalla ei ole kiva olla yksin yöllä ja lehmän synnytyksessäkin on hyvä olla enemmän kuin yksi henkilö, Paula tuli paikalle Johannan ja lehmän seuraksi. Tallin keittiöllä toimintasuunnitelmaa tehdessämme, kuului kamala, ukkosen jyrinää muistuttava ääni. Säikähdimme ja mietimme, mikä tuo nyt oli. Äänen lähde selvisi kun menimme hakemaan minipossuilta lämpölamppua Iristä varten. Ankkalammella kasvavasta suuresta tuomesta oli katkennut ISOHKO oksa suoraan marsukopin päälle. Onneksi koppi, tai mitään muutakaan, ei ollut mennyt rikki. Meitä hieman epäilytti mennä oksan vierestä minipossujen koppiin, koska oksa napsui ja värisi kuin sähköiskun saaneena. Paula keräsi rohkeutensa, haki lampun ja yhdessä viritimme sen Iriksen koppiin sekä aitauksen ulkopuolelle haimme valmiiksi patjoja ja peittoja.

isohko "oksa" kaatuneena marsukoppien päällä

Yö pimeni ja vartijakin ilmestyi paikalle. Iris oli vetäytynyt koppiinsa makoilemaan, emmekä pimeässä nähneet juuri mitään. Pyysimme vartijaa tuomaan taskulampun autostaan, jotta voimme katsoa, miltä Iriksen perä näyttää. Sieltä valui kirkasta limaa ja Iris puhisi sekä ponnisteli. Supistukset näkyivät selvästi ja niitä tuli melko usein. Soitimme uudestaan eläinlääkärille, joka arvioi Iriksen synnyttävän vasikan muutaman tunnin kuluessa. Olimme valmistautuneet tositoimiin ja seurasimme Iriksen ponnisteluja kolme tuntia!!!! Aamun valjetessa, täsmälleen kello kuusi, Iris nousi muina lehminä ylös ja lähti etsimään ruokaa. Olimme tyrmistyneitä! Soitimme jälleen kerran eläinlääkärille ja kerroimme ettei mitään vasikkaa syntynyt. Lääkäri epäili, että jotain oli mennyt pieleen ja halusi tulla tarkastamaan lehmän. Lääkärin saapuessa paikalle synnytyksen merkkejä ei enää ollut näkyvissä. Lääkäri tutki Iriksen ja totesi ettei synnytys ole vielä käynnistynyt. Eläinlääkärin sanoja lainaten ”Lehmä huijasi teitä”. Paula jatkoi samoilla silmillä aamuvuoroon ja Johanna lähti muutamaksi tunniksi nukkumaan ennen iltavuoronsa alkua.

Odotus jatkuu edelleen…