Ohi on

Särkänniemi on sulkeutunut. 

Kesä on virallisesti ohi ja syksy on täällä.

Kiitämme kaikkia lukijoitamme. Blogi oli uusi juttu Särkässä tänä vuonna, ja uskoisin että positiivinen sellainen. Kymmenet tuhannet lukijat kesän aikana ovat saaneet viihtyä kanssamme. Stay tuned - toivottavasti jatkoa seuraa ensi vuonna. 

-Julia

P.S. Särkkään voi hakea kesätöihin taas vuoden alussa, jos haluat olla osa Särkkätiimiä ja jopa vaikka täällä ensi vuonna bloggaamassa niin pidäpä silmällä kevään rekryjä!

Päättärit lauantaina!!

Lauantaina luvassa viimeiset huvipuistottelut tältä kesältä. Toivottavasti sää on meille suopea huomenna - vaikkakaan tummanpuhuvakaan sää ei muuta kuin luo tunnelmalliset puitteet tälle raskaansarjan esiintyjäkaartille. 

Jos ei halua laitteisiin tai muihin kohteisiin mennä, niin konserttia pääsee seuraamaan aluelipun hinnalla eli 10€. Ei ole paha hinta tästä määrästä esiintyjiä!

Ja lopputulitukset ovat perinteisesti olleet hienoa katsottavaa.

Lipari kiittää ja kumartaa

Enää yksi päivä jäljellä, kiitos mahtavasta kesästä!

Huhhuh kun kesä on kulunut hurjaa vauhtia. Enää on jäljellä vain yksi vaivainen työpäivä!! Täytyy sanoa että olo on erittäin haikea. Lipariporukasta tuli kesän aikana tiivis kaveriporukka ja vietimme yhdessä monenlaisia mukavia hetkiä.

Työntekijöiden päättärit on jo takanapäin ja siellä Särkännimi tarjosi meille maukasta ruokaa, kakkua ja hauskaa ohjelmaa! Juhlissa myös palkittiin kesän huipputyöntekijöitä (vaikka niitähän me tietty kaikki ollaan ;)). Myöhemmin illalla suuntasimme kohti tanssilattioita ja nautimme toistemme seurasta yön pikkutunneille asti.

Toivottavasti olette viihtyneet blogimme parissa! Kaikesta tästä isoin kiitos kuuluu ylläpitäjä Julialle, joka loi tämän hienon blogimme!

Mukavaa loppu vuotta kaikille, ehkä ensi kesänä törmäillään Särkänniemessä tai blogin parissa! 

Pirre

Puisto aamuhämärissä

Kommenteissa oli toivottu kuvia miltä puistossa näyttää juuri NYT. No, kävin sitten aamukävelyllä autioissa puistossa. Se oli pelottavaa.

Possu tiiraa sumuiselle Näsijärvelle. Voin oikein kuvitella aavelaivan ilmestyvän usvasta..
 (kai kaikki on nähneet Muumien aavelaivan?)

AB landissa Pena Puu nukkui. Hui että kun pelkäsin koko ajan että se avaa silmät ja pelästyttää mut alkamalla mölistä kovaan ääneen.

Pena

 Tätä kysytään aina toisinaan; näkyykö tornista mitään sumuisella ilmalla. Pääsääntö on, että jos sinä et nää maasta tornia, et tornistakaan todennäköisesti näe maata...

- Julia

Purkutöitä ja pikkujäynää

Eläintarha suljettiin tänä vuonna asiakkailta jo 19.8, jonka jälkeen meillä työntekijöillä alkoi kiireinen viikko. Kuten monissa lehdissäkin on mainittu, saamme ensi kesäksi uuden tallin ja eläintarhalla tehdään muutenkin hieman kasvojen kohotusta. Jotta uuden tallin rakennustyöt pääsisivät mahdollisimman pian alkuun, täytyi vanha talli ympäristöineen tyhjentää kaikesta vuosien saatossa jemmatusta tavarasta. 

Tämä ei ollutkaan mikään pikkuhomma, koska joukosta piti erotella kaikki käyttökelpoiset tavarat ja varastoida ne muihin koppeihin. Muut kopit piti tietysti myös siivota, jotta tavaroille saatiin tarpeeksi tilaa. Muutimme myös eläintarhan "toimintakeskuksen" tallin keittiöltä uudemman sosiaalitilan keittiölle, joka osoittautui yllättävän ahtaaksi.

Kyseisellä viikolla suurin osa eläimistä lähti talvihoitopaikkoihin eli muutamalle maatilalle Tampereen lähikunnissa. Haikein mielin lastasimme niitä autoon ja hyvästelimme taas talven ajaksi. Eläinten lähteminen tekee eläintarhasta aina kovin aution ja silloin erityisesti huomaa kesän olevan ohi. Onneksi työpäiviämme jäivät sulostuttamaan vielä hetkeksi mm. mikropossut Maisa ja Pipsa sekä lampaat.

Päätimme yhtenä päivänä kaikein kiireen keskellä viihdyttää Maisaa ja Pipsaa viemällä ne tervehtimään itseään jonkin verran isompia minipossuja Lindaa ja Lolaa. 

Aluksi possut hieman ihmettelivät toisiaan, haistelivat ja kaikki sujui hyvin, mutta hetken kuluttua Maisa ja Pipsa päättivät näyttää isommille, kuka on aitauksen kingi. Ne hyökkäsivät Lindan ja Lolan kimppuun sivuttain, karvat pystyssä, korvat luimussa ja omituista ääntä pitäen. Linda ja Lola ihmettelivät pikkuisten uhoamista, mutta päättivät kuitenkin yrittää karkuun.  Me puolestamme kiirehdimme possujen väliin ja veimme pikkuiset riidanhaastajat takaisin omaan aitaukseensa.

Saman viikon perjantaina siivosimme vielä kerran tallin keittiön paraatikuntoon ja vietimme iltaa nykyisten ja vanhojen eläintarhalaisten kesken. Sitten koitti maanantai 27.8 ja vanha tallirakennus purettiin. Seisoimme vain keskellä pihaa tuijottamassa purkutyötä, emmekä surumieleltämme saaneet päivän aikana muuta aikaiseksi.

Onneksi työmiehet ovat leppoisia ja mukavia. Eräänä päivänä kun he poistuivat ruokatauolle, päätimme tehdä pienen kepposen. Piilotimme kaivurin! Kun työmiehet palasivat, kuulimme jo kaukaa kuinka jekkumme otettiin hihitellen vastaan.

Eläintarha kiittää ja kumartaa. Ensi vuonna taas uudet kujeet.

-Paula ja Johanna    

Liparit valloittivat Näsinneulan!

Työnteko Särkässä palkitaan monilla mukavilla työsuhde-eduilla. Tämän kesän erikoisuutena saamme myös ravintola Näsinneulasta henkilökuntakortilla tuntuvan alennuksen. Niinpä päätimme lipunmyyjäporukalla lähteä kohti korkeuksia nauttimaan Tampereen parhaimman ja kovatasoisimman (;D) ravintolan antimista.

Valitsimme yhteispäätöksellä Finlandia menun johon sisältyi kuusi erilaista annosta. (varoitus: kuvia ei kannata katsoa nälkäisenä, saattavat lisätä ruokahalua J )

Annos 1: Korvasienikeitto

Arvostelu: Erittäin maukasta, lipari Saaraa lainaten: ”Tätä voisi syödä vaikka saavillisen!” Annoksen koko erittäin pieni.

Annos 2: Lohta monenlaisilla kastikkeilla ja lisukkeilla

Arvostelu: Todella erikoisia makuja, en todellakaan uskonut että tällaisia makuja on edes olemassa. Oma isäni tekee kyllä lohen paremmin. ;)

Annos 3: Marja hyydyke yrttivaahdolla

Arvostelu: Annos oli todella hyvä yhdistelmä erilaisia makuja! Marja hyydyke maistui vähän marjapuurolle. Niin kuin monessa muussakin on ongelmana, liian pieni annos!

  

Annos 4: Poroa (ylempi kuva) tai vaihtoehtoisesti kuhaa

Arvostelu: Nyt vihdoin sai täyttävää ruokaa! Poro erittäin maukasta, suosikkini olivat tuo vihreä kastike sekä yhden pihvin päällä oleva suklaa-pähkinä kastike.

Kala oli kuulemma myös oikein maukasta, vain kalan alla oleva riisimuhennos ei täyttänyt odotuksia.

Annos 5: Lähijuustoa ja hilloa

Arvostelu: Juustot olivat erittäin maukkaita, eivätkä yhtään liian väkeviä, niin kuin pelkäsin. Jälleen kerran annos todella pieni. Plussaa hieno Näsinneula-lautanen.

Annos 6: Tyrni kakkua appelsiini-tyrni kastikkeella ja valkosuklaajäätelöllä

Arvostelu: Erittäin erikoinen jälkiruoka ja minun makuuni aivan liian tujua. Toisaalta ainutlaatuinen makuelämys, tällaista en taatusti kokkailisi kotona. Näsinneula-retki oli ihanasti onnistunut ja pienistä annoksista huolimatta maha oli mukavasti täynnä kotiin lähdettäessä. Vaikka Tampereen seudulla olen asunut koko ikäni, oli tämä ensimmäinen kertani ravintola Näsinneulassa! Ja kyllä todellakin kannatti! Suosittelen ehdottomasti ravintolaa kaikille lukijoille, jos joskus haluaa luksusta, niin Näsinneulasta sitä kyllä saa.

Makoisia loppukesän hetkiä kaikille, ja tsemppiä niille jotka ovat taas palanneet itseni tavoin koulun penkille!

Pirre

Kulissien takaa

Haluamme esitellä teille paikkoja, joita vierailijat eivät normaalisti käynnillään pääse näkemään. 

Ensimmäisenä eläintarhan "toimintakeskus" eli tallin keittiö, jota käytämme myös ruokatauoilla vaikka meillä on modernimpi keittiö hieman uudemmissa sosiaalitiloissa. 

 Tallin keittiöllä ei koskaan tarvitse syödä täysin yksin ja siellä on vuosien kuluessa tapahtunut yhtä sun toista sekä jaettu iloja ja suruja. Keittiöllä tehdään myös eläinten ruoat. Monet meistä muistavat ruokamäärät jo ulkoa, mutta ne löytyvät varmuuden vuoksi myös isolta liitutaululta ja erinäisiltä paperilapuilta. 

Meillä on yhdellä seinällä monta hyllyä, jotka notkuvat eläinten ruoista. Kun jostakin astiasta loppuu rehu, sitä täydennetään rehuvaraston antimista.

Rehuvarasto

Keittiön takana sijaitsee heinävarasto, joka on muun tallirakennuksen tapaan hyvin matala. Meillä on jokaisen välikön ja oven vieressä varoituslappuja "VARO PÄÄTÄSI korkeus 160cm". Lapuista huolimatta päät saavat kolauksia joka kesä. Heinävarastolta näkee suoraan kottikärry- ja haravaparkkiin sekä biolavalle. Kaikki aitaukset ja alue haravoidaan joka päivä. Haravointijätteet kärrätään biolavalle, joka tyhjennetään kerran viikossa.

Heinävarasto

Keittiön takana sijaitsee heinävarasto, joka on muun tallirakennuksen tapaan hyvin matala. Meillä on jokaisen välikön ja oven vieressä varoituslappuja "VARO PÄÄTÄSI korkeus 160cm". Lapuista huolimatta päät saavat kolauksia joka kesä. Heinävarastolta näkee suoraan kottikärry- ja haravaparkkiin sekä biolavalle. Kaikki aitaukset ja alue haravoidaan joka päivä. Haravointijätteet kärrätään biolavalle, joka tyhjennetään kerran viikossa.

Satulahuone

Heinävaraston toisella puolella on satulahuone, jossa säilytetään ponien harjoja, suitsia, satuloita ja muita tavaroita. Satulahuoneen ikkunasta avautuu näkymä takapihalle, jonne kasautuu kesän aikana monenlaista rojua ja rompetta. Takapihalla on myös pari häkkiä, joihin voidaan tarpeen tullen siirtää esimerkiksi lintuhäkistä tappelupukareita rauhoittumaan. 

Häkkejä on myös "pikkutallissa", joka on keittiötä vastapäätä. Sinne majoitamme esim. poikamarsuja, joita emme voi laittaa ulos lisääntymään tyttöjen kanssa.

Viimeisenä esittelemme meidän "sossukopin", jossa vaihdamme ja säilytämme ihania Särkänniemen työvaatteita. Meidän työvaatteemme ovat samanlaiset kuin muualla puistossa, mutta hameita ja kauluspaitoja meille ei ole sattuneesta syystä annettu. Olisihan se vähän ikävää kiivetä aitojen yli hame korvissa tai saada ankan kakat muuten niin siistille kauluspaidalle. 

Pukukoppi

Uusi keittiö

Meillä on kuitenkin jotain, mitä muilla kesätyöntekijöillä ei ole, nimittäin turvakengät kärkivahvistuksella ja naulaanastumis -suojalla. Kuten kuvasta näkyy, kengät tulevat tarpeeseen, eihän kukaan halua muutamaa sataa kiloa pikkuvarpaalle...

-Johanna ja Paula   

Takaisin linjoilla

Hyi minua! Aivan liian kauna on tullut oltua kirjoittamatta, mutta tässä korjaus asiaan.

Näin heinäkuun loppupuolella huomaa aina kuinka sesonki alkaa viemään kaikki energiat ja jaksamista ei sitten riitä yhtään mihinkään muuhun kuin töiden tekemiseen.

Huvitoimikunnan liikkuvasta toimistosta päivää. Hommaa riittää siis vapaa-ajallekkin  

Päivärytmi pähkinänkuoressa onkin: aamulla herätys, aamupala, töihin, töistä kotiin, ruokaa, nukkumaan. Jos sattuu olemaan aamu- tai iltavuoro eli pääsemään töistä jo kolmelta tai menemään töihin kolmeksi, kuluu se hurja "ylimääräinen" aika pitkään nukkumiseen tai pyykkien pesemiseen. Eli omaa elämää ei juurikaan taida olla.

Lisäpotkua tähän puurtamiseen lisää lämpötila, joka nousi mukaviin lukemiin viikonloppuna. Kymmenen tuntia töissä ja jo ensimmäisen kolmen tunnin jälkeen olisi aivan valmis lähtemään kotiin!

Maailmaa mullistavia asioita ei juurikana ole sattunut, muutamia pikku vammahaavereita lukuunottamatta.

Hyvin tähdätty hyppy suoraa pikku jalalleni... Vähän jalkalepiä tauolla siis :)  

Yhtenä päivänä eräs pikkupoika hyppäsi vahingossa jalkapöytäni päälle... AUTS! Oli se mitä suusta pääsi, mutta sisäisesti taisi tulla sanottua niitä ei niin nättejä sanoja yksi jos toinekin. Kylmäystä vain ja jatketaan töitä! Hieman ihmeteltävää asiakkaille, kun tämä tyttö istuu metkulalla ilman kenkää ja jalka kylmättävänä. Työpäivä kuitenkin selvittiin kunnialla loppuunasti ja kotiin jatkamaan kylmäystä.

Pakko oikein moittia itseään siitä, kuinka huonosti olen saanut kirjoiteltua tänne blogin puolelle. Mutta puolustaudun kyllä sillä, että töissä on riittänyt melkeinpä vihastumiseen saakka asiakkaita ja kotiin päästyä on vain halunnut kellahtaa sängylle.

Tämä tyttö kuitenkin otti ja lähti pienelle minilomalle Norjan maisemiin. Piti jo reissunpäällä kirjoitella, mutta netti oli toisinaan sen verran rajallinen, että postaamisesta ei tullut sitten yhtään mitään.

Nyt ollaan kuitenkin palailtu kotiin ja lykätty töihin paluuta sairaslomalla... Ei sitten yhtään kiva juttu!

Muutaman päivän päästä takaisin lääkäriin ja kuulemaan mikä on tuomio olkapäälleni. Jatkuuko saikkuilu vai pääsenkö takaisin töihin? Se jää nähtäväksi.

Tämä lupaa nyt skrpata loppukesän suhteen ja kirjoitella huomattavasti aktiivisemmin tänne.

Nyt loppuu vielä kevennykseksi kuvia, joita on tullut räpsittyä aina silloin tällöin töissä. Ja joilla ei mitään muuta suurempaa yhteyttä toisiinsa ole kuin tuota Särkänniemi :D

Työpisteemme eltalla 

Leppismaskotti leppiksellä  

Karkulainen, jota sain pyydystellä eräs aamu ennen töiden alkamista 

I've got the power! Oma henkilökohtainen suosikkini, Vauhtimato! 

Eltan kebabeläin. Viihdettä Elta/Karkki työpäiviimme  

Kirjoittelin korkeasaari postaukseeni, että mikä eläin mahtoi olla oma suosikkini eläintarhapäivälleni..? Ja vastaushan on... PIKKUPANDA! Voiko hauskempaa tyyppiä ollakkaan :D

Jemppu