Pizzeria Pellen kesäkuulumisia!

Moikka! 

Täällä Blogin puolella ei ole kovinkaan paljoa kuultu Särkänniemen ravintoloista ja niiden toiminnasta, joten mua pyydettiin hiukan kertomaan Pizzeria Pellen kesäkuulumisia ja kertomaan vähän itsestänikin siinä sivussa!

Mä olen Noora, 21-vuotias liikunnanohjaaja-opiskelija sekä Pizzojen, hampurilaisten ja makkaraperunoiden- ”erikoisasiantuntija” (;D) Tampereelta. Olen työskennellyt tai ainakin tehnyt vuoroja lähes kaikissa Särkänniemen ruokapaikoissa. Burgers-hampurilaisravintolassa olen työskennellyt kolme kesää, joista kaksi olen ollut ryhmävastaavana. Sen lisäksi olen tehnyt vuoroja Paninissa, Suolapalassa, Pelitorin Grillillä, Koskigrillillä, Männikössä ja Aurinkoterassilla. Tänä kesänä tein alkukesän vuoroja kuudessa eri pisteessä kunnes pääsin Pizzeria pelleen, jossa olen saanut viettää koko loppu kesän aivan mahtavassa seurassa. Mun neljäs särkkäkesäni on ihan liian pian jo lopussa! Enää on edessä koko kesän paras työpäivä eli viimeinen aukiolopäivä, jolloin Särkänniemi on pullollaan erikoisohjelmaa, alennuksia ja hauskasti pukeutuneita työntekijöitä. Koko päivän kruunaa illalla järjestettävä ilotulitus!

                                                   

Särkänniemessä aloitin heti seuraavana päivänä kun olin täyttänyt 18 vuotta ja joka kesä olen Särkkikseen palannut uudelleen loistavan yhteishengen ja parhaiden työkavereiden takia! Tämän kesän olen työskennellyt pääasiassa siis Pizzeria Pellessä, jossa vaihtelemme vuoroja niin, että jokainen työskentelee salissa (tarjoilee ja on kassalla), keittiössä pizzakokkina ja tiskin puolella. Päivät kuluvat pääasiassa asiakkaita palvellen ja tehden pizzoja, mutta liikunta-alan ihmisenä olen kesän aikana useampaankin kertaan ohjannut taukojumppaa, josta päällimmäisenä varsinkin pojille mieleen on jäänyt lantion pyöritykset… ;D  Kesän aikana olemme keittiössä huomanneet, että pizzojen tekeminenkin on paljon mukavampaa kun radiosta pauhaa täysillä suomipoppi ja koko keittiö laulaa ja tanssii mukana! Ja menohan vaan yltyy mitä enemmän meillä on asiakkaita eli ollaan me keskikesällä oltu melkoinen näky, mutta kertaakaan ei ole pizza loppunut kesken ;) Parasta Särkänniemessä on hyvän yhteishengen lisäksi se, että jokainen työpäivä on erilainen. Välillä on yksityispuistoja, joskus taas artisteja esiintymässä (HUOM! julkkiksia on bongattu!), joinain päivinä yritetään rikkoa maailmanennätyksiä ja niin kuin jo kerroin niin joka vuosi viimeisenä työpäivänä jokaisella pisteellä on oma teemansa. Omassa pisteessäni on ollut inkkareita ja länkkäreitä, merirosvoja ja herrasmiehiä, tulkaahan kaikki katsomaan mitä Pizzeria Pelle on tänä vuonna keksinyt! Kuvassa minä viime vuoden teema-asussa…

Kesän aikana kesätyöntekijöille on myös paljon vapaa-ajan toimintaa kuten jalkapallotreenejä Särkkä - Lintsi jalkapallo-ottelua varten sekä erilaisia illanistujaisia. Eräässä tämän kesän tapahtumassa me Pelleläiset pukeuduimme Psyn musavideon hahmoiksi ja kuljimme ympäri kaupunkia hieman esiintymässä ;) Seuraavassa muutama kuva tapahtumasta: Huom! Meillä oli pro-kuvaajana matkassamme entinen pelleläinen Janne Kallunki!

Kesän aikana meistä Pelleläisistä on tullut tosi tiivis yhteisö ja töiden ja kaikkien Särkän kesätyöntekijöiden yhteisten vapaa-ajantapahtumien lisäksi me ollaan monet kerrat käyty töiden jälkeen yhdessä jätskillä tai kahvilla, pidetty meikki-iltoja, vietetty juhannus yhdessä ja meillä on jopa pelleläisten oma lenkkiporukka! Kyllä talven aikana tulee kova ikävä ihania Pellejä kun kaikki jatkavat opintojaan tai muita töitä Tampereella tai muissa kaupungeissa. Toivottavasti mahdollisimman moni nähdään ensi kesänäkin Särkänniemen ehdottomasti parhaassa pizzeriassa eli Pellessä!

Itsekin jatkan liikunnanohjaaja-opintojani täällä Tampereella ja valmistun tämän vuoden joulukuussa. Koko kesän olen Särkkiksen lisäksi ohjannut ryhmäliikuntaa eräässä kuntokeskuksessa sekä itse treenannut ahkerasti kilpa-aerobic-harrastukseni parissa. Keväällä voitin omassa luokassani Voimisteluliiton mestaruuden, joten syksylle tavoitteet ovat erittäin korkealla ;) Onneksi koko kesän Pellessäkin erityisesti kuormia purkaessa on saanut hyvää hauistreeniä tavaroita nostellessa! 

Haluan kiittää kaikkia Särkänniemen kesätyöntekijöitä, esihenkilöitä, asiakkaita ja erityisesti mahtavia Pelleläisiä jälleen kerran PARHAASTA kesästä! Hoidetaan homma kunnialla ja huumorin kautta loppuun asti JA nähään taas ensi vuonna!

-Noora

Ps. Jos haluat tehdä ensi kesästä ikimuistoisen, olet aktiivinen, oma-aloitteinen ja innokas oppimaan uutta suosittelen ehdottomasti hakemaan Särkänniemen grilleille ja ravintoloihin töihin! ;)

Taidetta koteihin ja kokoussaleihin

Syksy kolkuttelee ovia ja viimeistä viedään Särkänniemen kesässä, mutta ennen viimeisiä viikonloppuja piti toteuttaa oi-niin-mahtava-super-mega-hyper –visioni tutusta Karamellista ja ystävästäni, jonka saattaisi normaalisti tavata pyyhkimästä Pizzeria Pellen pöytiä tai tervehtimästä asiakkaita iloisesti likainen essu ja maalaisnaismainen huivi sidottuna tiukasti päälakeen kiinni. Nämä tilanteet eivät ehkä näytä keittiötyöläistä edustavimmillaan, joten päätimme testata, mihin tavallisesta dynaamisesta kokki-tarjoilija-tiskaaja –moniosaajasta vielä olisi. No tietenkin ihan mihin vaan.

Karuselleissa on jotakin unenomaista. Ja taianomaista.

 

Mallin työ sujui loistokkaasti puiston aamuhämärässä, jossa vain muutama muu kulki ihmetellen ohitse kohti omia työpisteitään ja miettien, että mitäköhän nuokin hiipparit ovat. Varmaankin jostain valtamediasta tekemässä suurta taidetta. Kuvat ovat varmaan seuraavan päivän Aamulehden etusivulla. Tai jotain. Mutta ei, työntekijöitähän me vain edustamme, luovuutta pursuillen. 

Jos siis tarvitset supermalleja, kannattaa lähestyä pelleläisiä. He pystyvät mihin vain, se on todistettu. Tulipahan testailtua uutta linssiäni ja Näsinneulaa. Kyllä se taipuukin. Vielä muutamia päiviä jäljellä ennen päättäreitä, joten ennen sitä: stay tuned. 

-Aino (& Sarkku)

Uusia tuulia

Torstaina 18.7 Koiramäkeen saapui uusi asukas, aasi Angelica. Lastaaminen Paimiossa , josta Angelica haettiin, oli hankalaa. Hevoskoppi oli aasin mielestä kovin jännittävä, mutta lopulta viiden ihmisen voimin saimme sen ”kannettua” hevoskoppiin. Koiramäessä vanha aasimme Mimmi teki heti tulokkaalle selväksi, kuka on aitauksen pomo. Sanni taas yritti enemmän ystävystyä Angelican kanssa. Nyt viikon jälkeen tytöt tulevat jo hyvin toimeen keskenään vaikka Mimmi pienin potkuin välillä laittaakin nuorta Angelicaa ruotuun.

Tiistaina 23.7 haimme Kauhajoelta kesän viimeiset koiranpennut, jotka saivat nimet Miina ja Heta. Pentujen emä on englantilainen kettukoira ja isä kultainennoutaja. Edelliset pennut Fiina ja Tilta lähtivät kohti uusia seikkailuja mukavan perheen kanssa. Oli hienoa, että koirat saivat yhteisen kodin.

Miina ja Heta

-Paula ja Johanna

PS. Maurixista uusi juttu!

http://yle.fi/uutiset/maurix_on_sarkanniemen_koiramaen_villava_hurmuri/6735020

THUNDER! anananaanananaanana THUNDER!

En tiedä kuinka moni on huomannut, mutta tänä vuonna on satanut aika kovaa. Ainakin Tampereella. Ja ukkostanutkin pari kertaa.

Kovilla rajuilmoilla puistossa suljetaan laitteita kolmessa erässä niiden riskiluokituksen mukaan: Ensin laitetaan nurin isot härvelit kuten Tornado ja Trombi sekä vesilaitteet. Seuraavana ajosta poistetaan vähän pienemmät elämysvermeet ja viimeisessä vaiheessa kaikki puiston laitteet ovat seis. Kaikki nämä toimenpiteet osoittautuivat enemmän kuin fiksuiksi tässä viikolla menneellä, kun Särkkämme Niemeen iski jo toista kertaa tänä kesänä vuosituhannen rajuilma!

Jumalalla oli vissiinkin loppunut pilvipeitosta paikat, kun taivas repesi aivan totaalisesti! Voi herran tähden, että sitä vettä vaan tuli ja tuli. Ukkonen jyristi kuin tuhannen taalan hevikonsertti ja salamat räiskivät kuin Hollywoodin punaisilla matoilla! Läpimärkinä lampsittiin työparini Teemun kanssa lähes tyhjässä puistossa, kun radiopuhelimesta kuuluu, että Midhillissä on lauennut hälytys. Voin muuten kertoa, että olisi jäänyt Boltit (hehe, lisää salamia (omnom)) ja Petteri Punakuonot niin sanotusti kuin tikut siihen, kun meikäpoika ja Teemu ammuttiin täyttä häkää kohti Välimäkeä. Jälkeen päin pelimyyjiä jututtaessani, he kertoivat, että olivat luulleet meidän juoksevan hakemaan ruokaa... Ei sillä, olisi sekin varmaan kelvannut, mutta ei me ihan noin lujaa sen takia mentäisi.

Kuvan heebot eivät liity tapaukseen.

Hälytys oli onneksi aiheeton, ja saatiin hetki hengähtää, mutta vain hetki. Noin kolme minuuttia ja seitsemäntoista ja puoli sekuntia Midhilliin saapumisesta pizzeria Pellen hälyt alkoivat laulaa ja jälleen totesimme hälytyksen vääräksi. Mutta jos luulet että jännä päättyi tähän, olet niin hakoteillä – tästä se kiva vasta alkoi!

Myrsky teki tepposiaan huvipuistolle melko monella osa-alueella ja osa seurauksista näkyi puistossa vielä muutamia päiviä tapahtumien jälkeen. Ensinnäkin laitteet ottivat siipeensä: Tornadoon iski salama (aika hyvä homma muuten, ettei laite ollut ajossa!), ja sitä jouduttiin korjailemaan tovi jos toinenkin. Myrskyn aikana Tukkijoesta hävisivät vedet (sinänsä melkoinen ihme, kun miettii paljonko sitä vettä taivaalta oikeasti tuli!), ja se saatiin toimimaan vasta päivän huoltourakan jälkeen. Laitteet eivät olleet ainoat rajuilman uhrit, vaan myös ravintola Männikköön iski ilmeisesti salama, joka käräytti paikan kassakoneen pakottaen ravintolan päivän pakkolevolle. Luonnollisesti myös Näsinneula otti osumaa, ja siellä päästiinkin ihastelemaan luonnon voimainnäytöstä tunnelmavalaistuksessa, kun valot posahtivat rikki. Lisäksi järjestyksenvalvojat saivat pikkuista erikoisemman tehtävänannon pitää yllä kulunvalvontaa Neulan vessoihin, jotka eivät enää suostuneet tulemaan vedätetyiksi. Myös muitakin räppänöitä jouduttiin vahtimaan erityisen tarkasti niiden jäädyttyä auki, mikä luonnollisesti aiheutti melko paljon lisää hommia meidän poppoollemme. Seuraavana päivänä huomasimme myös, että puiston ainoa raha-automaatti oli sanonut yhteistyösopimuksensa kanssamme irti, ja päättänyt aloittaa ukkosmyrskyn suosiollisella avustuksella eläkepäivät hyvissä ajoin. Onneksi kuitenkin puistomme on täynnä osaavaa henkilökuntaa, ja ennen kaikkea aikaansaavia huoltomiehiä ja -naisia, joiden ansiosta kaikki härpäkkeet saatiin kuntoon enemmän tai vähemmän nopeasti vian laadusta riippuen. Myöskin ulkopuoliset tahot auttoivat osallaan portteja ynnä muita kuntoon, josta heillekin kiitos kuuluu.

Näin reilu viikko jälkikäteen, kukaan ei enää huomaa missään, että puistossa koskaan olisi ukkonen tai akkanen käynytkään, ja hommat rullaa omalla painollaan niin kuin aina ennenkin. Kuitenkin taas saatiin hyvä muistutus siitä, että kolmosen sääennustuksia kannattaa tarkkailla silmät kovina – koskaan ei voi tietää milloin Pekka Pouta pitää seuraavan kerran kesälomaa.

Loppuun vielä Tip of the week: ensi kerralla, kun satutte Särkkään sateella, niin katsokaapa: Näsinneula kastuu vain yhdeltä puolelta. Jännää, eikö!

-Oula