THUNDER! anananaanananaanana THUNDER!

En tiedä kuinka moni on huomannut, mutta tänä vuonna on satanut aika kovaa. Ainakin Tampereella. Ja ukkostanutkin pari kertaa.

Kovilla rajuilmoilla puistossa suljetaan laitteita kolmessa erässä niiden riskiluokituksen mukaan: Ensin laitetaan nurin isot härvelit kuten Tornado ja Trombi sekä vesilaitteet. Seuraavana ajosta poistetaan vähän pienemmät elämysvermeet ja viimeisessä vaiheessa kaikki puiston laitteet ovat seis. Kaikki nämä toimenpiteet osoittautuivat enemmän kuin fiksuiksi tässä viikolla menneellä, kun Särkkämme Niemeen iski jo toista kertaa tänä kesänä vuosituhannen rajuilma!

Jumalalla oli vissiinkin loppunut pilvipeitosta paikat, kun taivas repesi aivan totaalisesti! Voi herran tähden, että sitä vettä vaan tuli ja tuli. Ukkonen jyristi kuin tuhannen taalan hevikonsertti ja salamat räiskivät kuin Hollywoodin punaisilla matoilla! Läpimärkinä lampsittiin työparini Teemun kanssa lähes tyhjässä puistossa, kun radiopuhelimesta kuuluu, että Midhillissä on lauennut hälytys. Voin muuten kertoa, että olisi jäänyt Boltit (hehe, lisää salamia (omnom)) ja Petteri Punakuonot niin sanotusti kuin tikut siihen, kun meikäpoika ja Teemu ammuttiin täyttä häkää kohti Välimäkeä. Jälkeen päin pelimyyjiä jututtaessani, he kertoivat, että olivat luulleet meidän juoksevan hakemaan ruokaa... Ei sillä, olisi sekin varmaan kelvannut, mutta ei me ihan noin lujaa sen takia mentäisi.

Kuvan heebot eivät liity tapaukseen.

Hälytys oli onneksi aiheeton, ja saatiin hetki hengähtää, mutta vain hetki. Noin kolme minuuttia ja seitsemäntoista ja puoli sekuntia Midhilliin saapumisesta pizzeria Pellen hälyt alkoivat laulaa ja jälleen totesimme hälytyksen vääräksi. Mutta jos luulet että jännä päättyi tähän, olet niin hakoteillä – tästä se kiva vasta alkoi!

Myrsky teki tepposiaan huvipuistolle melko monella osa-alueella ja osa seurauksista näkyi puistossa vielä muutamia päiviä tapahtumien jälkeen. Ensinnäkin laitteet ottivat siipeensä: Tornadoon iski salama (aika hyvä homma muuten, ettei laite ollut ajossa!), ja sitä jouduttiin korjailemaan tovi jos toinenkin. Myrskyn aikana Tukkijoesta hävisivät vedet (sinänsä melkoinen ihme, kun miettii paljonko sitä vettä taivaalta oikeasti tuli!), ja se saatiin toimimaan vasta päivän huoltourakan jälkeen. Laitteet eivät olleet ainoat rajuilman uhrit, vaan myös ravintola Männikköön iski ilmeisesti salama, joka käräytti paikan kassakoneen pakottaen ravintolan päivän pakkolevolle. Luonnollisesti myös Näsinneula otti osumaa, ja siellä päästiinkin ihastelemaan luonnon voimainnäytöstä tunnelmavalaistuksessa, kun valot posahtivat rikki. Lisäksi järjestyksenvalvojat saivat pikkuista erikoisemman tehtävänannon pitää yllä kulunvalvontaa Neulan vessoihin, jotka eivät enää suostuneet tulemaan vedätetyiksi. Myös muitakin räppänöitä jouduttiin vahtimaan erityisen tarkasti niiden jäädyttyä auki, mikä luonnollisesti aiheutti melko paljon lisää hommia meidän poppoollemme. Seuraavana päivänä huomasimme myös, että puiston ainoa raha-automaatti oli sanonut yhteistyösopimuksensa kanssamme irti, ja päättänyt aloittaa ukkosmyrskyn suosiollisella avustuksella eläkepäivät hyvissä ajoin. Onneksi kuitenkin puistomme on täynnä osaavaa henkilökuntaa, ja ennen kaikkea aikaansaavia huoltomiehiä ja -naisia, joiden ansiosta kaikki härpäkkeet saatiin kuntoon enemmän tai vähemmän nopeasti vian laadusta riippuen. Myöskin ulkopuoliset tahot auttoivat osallaan portteja ynnä muita kuntoon, josta heillekin kiitos kuuluu.

Näin reilu viikko jälkikäteen, kukaan ei enää huomaa missään, että puistossa koskaan olisi ukkonen tai akkanen käynytkään, ja hommat rullaa omalla painollaan niin kuin aina ennenkin. Kuitenkin taas saatiin hyvä muistutus siitä, että kolmosen sääennustuksia kannattaa tarkkailla silmät kovina – koskaan ei voi tietää milloin Pekka Pouta pitää seuraavan kerran kesälomaa.

Loppuun vielä Tip of the week: ensi kerralla, kun satutte Särkkään sateella, niin katsokaapa: Näsinneula kastuu vain yhdeltä puolelta. Jännää, eikö!

-Oula

Isoveli valvoo Tukkijoella

 Tukkijoki (knoppitieto: peräisin vuodelta 1982) on useiden Särkänniemen vieraiden suosikki etenkin hellepäivinä. Minulle Tukkijoki on laitteista rakkain, koska se on oman laitetiimini suurin laite ja ensimmäisiä laitteita, joita olen oppinut ajamaan. Tänä kesänä olen päässyt itse kouluttamaan uusia työntekijöitä tukkikuskeiksi, joten koen velvollisuudekseni valottaa lukijoille hieman Tukkijoella työskentelyä. Laitteen kyydissä asiakkaat eivät näet ole lainkaan niin yksin ja katseilta piilossa kuin luulevat olevansa.

Tervetuloa Tukkijoen valvomoon!

 Asiakkaat näkevät Tukkijoelle tullessaan kaksi työntekijää, jotka tarkistavat rannekkeet, mittaavat pienimmät, auttavat asiakkaat tukin kyytiin ja pois sekä kantavat asiakkaiden laukkuja. Monikaan asiakas ei kuitenkaan tiedä, että näiden kahden työntekijän lisäksi Tukkijoella on koko ajan myös kolmas työntekijä. Tukkijoen valvoja istuu laitealueella olevassa pienessä mökissä ja tarkkailee herkeämättä laitteen toimintaa ja asiakkaita sekä ikkunoista että turvakameramonitoreista. Lastaukseen valvoja on tarvittaessa yhteydessä radiopuhelimella ja asiakkaisiin kuulutuslaitteiston välityksellä.

Monitorien lisäksi tukkeja voi tarkkailla ikkunan kautta.

 Valvojan tehtäviin kuuluvat laitteen käynnistäminen aamulla ja sulkeminen illalla. Vesi ei kierrä kourussa koko aikaa, vaan kourut täytetään aina avaamisen yhteydessä. Avaamisen ja sulkemisen välillä laite pyörii automaattisesti, mutta järjestelmän (ja asiakkaiden) toimintaa on tärkeä seurata koko ajan. Jotta tukit eivät ajautuisi liian lähelle toisiaan, Tukkijoen järjestelmä pysäyttelee niitä välillä automaattisesti. Valvoja voi pysäytellä tukkeja myös manuaalisesti.

Valvoja pysäyttelee tukkeja tarvittaessa vaaratilanteiden ehkäisemiseksi.

 Tukit on mahdollista pysäyttää sekä niitä kuljettavien hihnojen päälle että joihinkin kohtiin kourussa – jos siis tukkisi pysähtyy kesken ajon, älä hätäänny. Se ei ole jäänyt jumiin esimerkiksi painavuuden vuoksi.  Valvoja näkee pysähtymisen kyllä, ja hän on saattanut myös pysäyttää tukin itse estääkseen tukkien ajautumisen liian lähelle toisiaan. Todennäköisesti ajo jatkuu normaalisti muutaman sekunnin odottamisen jälkeen.

Kuten kaikissa teknisissä laitteissa, myös Tukkijoessa ilmenee välillä häiriöitä. Tukit saattavat esimerkiksi jäädä matkan varrelle jumiin. Tällöin valvoja kutsuu paikalle apuvoimia, kuten huoltomiehiä ja järjestyksenvalvojia. Järjestyksenvalvojat rientävät alueelle juoksujalkaa asiakkaiden seuraksi ja informoimaan heitä laitteen liikkeistä tai liikkumattomuudesta. Huoltomiehet saapuvat huomattavasti hitaammin, mutta jahka he ovat raahautuneet paikalle, he tekevät taikojaan ja saavat laitteen pyörimään yleensä varsin ripeästi.

Laitehäiriöt ovat Tukilla melko harvinaisia, joten suurimman osan ajasta valvoja voi vain tarkkailla tukkien liikkumista, kuunnella radiota ja kuulutella asiakkaille ohjeita, jos siihen on tarvetta. Ruuhkapäivänä ei ole mitään mukavampaa kuin paeta puiston hälinää valvomoon, jossa voi rauhassa katsella tukkien menoa ja laulaa kovaan ääneen nuotin vierestä Ultra Bran Vesireittejä.

”Olkaa hyvät ja ottakaa ylimääräiset esineet pois suusta ajon ajaksi.”

 Kun siis hyppäätte tukkiin, tiedostakaa, että minä tai joku työkavereistani valvomme teitä koko ajan. Aika orwellilaista. Pahantahtoisia me valvojat emme ole: valvontakameroille voi vapaasti vilkuttaa. Minä ainakin vilkutan aina takaisin. (Keskisormen ja kielen näyttämisestä ei tule yhtään niin hyvä mieli, välttäkää siis niitä.)

Marianna

Hetkiä toimistolta

Tämän tekstin kirjoittamisesta on pian viikko, mutta tässä se kuitenkin on. Terveisiä viime lauantailta:

En ole taas hetkeen ehtinyt kirjoitella. Hektisyys ja tietotekniikan toimivuuden tärkeys ovat saavuttaneet kuluneen viikon aikana konkreettisen muotonsa, kun perjantain 5.7. ukkonen laittoi kaikkia mahdollisia tietoteknisiä järjestelmiämme  uusiksi. Kassajärjestelmäraportit ja varalaitteet ovat päässeet uniini asti, joissa mietin muun muassa sitä, että koskeeko tämä luku nyt sitten Hodaria vai Kahvila Varikkoa. Entä minne tämä kuuluu ja mistä tämä on tullut? Yksi plus yksi on kaksi vai onko sittenkään? Ollakko vai eikö olla? Aivoni ovat ainakin olleet kovasti käytössä, sen voin näiden viikkojen jälkeen sanoa.

Kaikki alkaa kuitenkin pikkuhiljaa taas olla selkenemään päin ja sen kunniaksi aurinkokin on päättänyt näyttäytyä. Siispä tässä eräs aurinkoinen hetki muutaman viikon ajalta.

Juhan seikkailut osa.2

Eräänä kauniina iltapäivänä tsupparimme Juha yritti rauhassa istuskella ravintola Midhillin terassilla. Se ei kuitenkaan mennyt aivan suunnitelmien mukaan, sillä lavalla käynnistyi samaan aikaan ilmapalloshow. Ilmapallotaiteilija Patrice Francois astui alas lavalta ja haki yleisöstä erään naisen sanoen tämän näyttävän Angelina Jolielta. Seuraavaksi taiteilija otti kohtalokkaita askelia pöytämme suuntaan ja totesi Juhan nähdessään: ”Ooh, I didn’t know we have Brad Pitt here today!” Sitten Juha löysi itsensä lavalta esittämästä romanttista ja eeppistä rakkaustarinaa, jota seuraavat kuvat havainnollistavat. Juha on kuin viikinki konsanaan ja miekka on sitäkin komeampi. Näytelmä meni erittäin hyvin, 5/5 sille.

”Lähdenpäs tästä hakemaan kahtasataa kiloa ranskalaisia.”

”Täytyy lähteä hakemaan pehmismassaa.”

Juhan työtehtävät ovat mitä mielenkiintoisimpia. Eräänä kauniina päivänä akvaarion väki oli poissa ja tietysti jonkun täytyi ruokkia piraijat. Juhahan se siellä iloisesti ja tottuneesti ruokki innokkaat piraijat. Juha – tuo dynaaminen moniosaajamme. Eräänää päivänä delfinaarioon tarvittiin saha, jolla voi helposti leikata pakastettua kalaa, jota ilmeisesti delfiinit saavat lounaakseen. ”Hei moi, tarttis saada sellanen saha, jolla vois helposti leikata pakastettua kalaa. Voisitko vähän kertoo niistä?”

”Hei mä tarvisin sellasia about tän muotosia ja kokosia laatikoita, joissa on kansi.”

”-Okei, mihinkäs tarkoitukseen ne on tulossa?”

”Ne on noille delfiineille, niiden pitäs olla sellasia et ne ei ite saa niitä auki, vaan..”

Juha kulkee ympäri Tamperetta hämmentämässä myyjiä ja asiakaspalvelijoita. Lisäksi häntä usein luullaan myyjäksi. Erityisesti Gigantissa vihreä Särkänniemi –paitaan pukeutunut mies ei voi olla muu kuin myyjä. Mutta mitäpä superhahmomme Juha ei osaisi. Varmaankaan muutaman pesukoneen myyminen ei tuottaisi vaikeuksia.

Työhyvinvointia parhaimmillaan

Istuminen vaatii välillä pieniä taukoja, jotta aivotkin saisi jälleen toimimaan. Toimistolla meillä onkin aina välillä tapana pitää pieniä jumppahetkiä, jotka saattaisivat mahdollisesti hämmentää muita paikalle vahingossa väärään aikaan sattuvia. Eikös tämä ole ihan normaalin näköinen jumppahetki? Toisinaan tekisi mieli oikein raskaaseen ja hektiseen keittiöön, ehkä jopa tiskaamaan, jotta päivän jälkeen murskana olisivat jalat ja kädet aivojen ja ajattelun sijasta. Täytyisi tehdä lyhyt paluu Pizzeria Pellen iltatiskiin.Tänään on se päivä, kun aion korkata Tornadon tälle kesälle. Jotain on pielessä, kun en ole vielä sitä tehnyt. Half Pipe odottaa myös. Powerpark on kuitenkin testattu, mutta oksennusrefleksiä vastaan taisteleminen vuoristoradoissa oli uutta. Olenko tullut vanhaksi vai mitä tämä on? Kamalaa. Saa nähdä, kuinka selviän enää edes Tornadosta. Nyyhkis.

Tätä julkaistaessa toimiston jumppatuokiot ovat päivittäisiä. 

Kesäisenä lauantaina liiankin ilmastoidusta toimistosta papereiden seasta,

Aino

Pro-JV-logue

Morjesta pöytään!

Meikä on Oula, 21v ex-savolainen teekkari, ja kirjoittelen tätä blogia Tampereen Särkänniemen komeimpien, kauneimpien, rohkeimpien, älykkäimpien ja kaikkilla muilla mahdollisilla suomen- ja englanninkielen superlatiiveilla kuvailtavien miesten ja naisten puolesta. Ja sama asia lyhyemmin, olen siis järjestyksenvalvoja.

Meidän JV:iden tärkein tehtävä on, ei enempää eikä vähempää, kuin asiakkaiden turvallisuudesta huolehtiminen: kun näet joko portilla tai puiston sisällä pareittain liikuskelevia liiveihin sonnustautuneita heppuja, olet joko bongannut jonkun mp-jengiläisen tai sitten meidät. Vaikka molemmat porukat on varmasti täynnä ihan sikakovia äijiä, ei meitä oikeasti pysty sekoittamaan keskenään, meillä järkkäreillä on nimittäin astetta coolimmat, kirkkaanräikeänneonkeltaiset huomioliivit. Me JV:t ollaan siis näkyvissä, teidän tukena ja turvana, ja pyritään kaikkemme ehkäisemään sitä, että mitään pahaa teille kävisi. Jos kuitenkin tilanne kääntyy uhkaavaksi, niin me kyllä tullaan paikalle ja auttamaan niin kovaa kuin kintuistamme päästään.

Toinen yhtä näkyvä duuni, jota kunniakkaasti hoidamme, on liikenteenohjaus. Käytännössä siis ensimmäinen asia, jonka puistoon saapuessanne huomaatte, on yksi meidän timantinkovista ammattilaisista Teboilin risteyksessä seisomassa, pienoisliikennemerkki eli tikkari kädessä, ja ohjastamassa teitä automobiileinenne tai muine liikkumisenavustamisvälineinenne oikeaan paikkaan. Todennäköisesti ja toivottavasti myös viimeinen asia, jonka puistosta lähtiessänne koette, on se, kun joku nätti parkkiflikka tai komea asfalttiviidakon Tarzan tarkistaa parkkimaksunne ja väläyttää kauniin hymyn toivottaessaan mitä mahtavimmat illanjatkot.

  

Näiden näkyväisten JV:iden lisäksi on olemassa yksi nisäkäsryhmä, joka näkee kaiken, mutta heitä ei näe kukaan. Tämä ryhmä on niin kutsuttu ”Valvomo.” Heidän sielunmaisemiaan en ala tässä sen enempää availemaan, vaan pidän salamyhkäisyyden esiliinaa vielä hetken tämän taikinan päällä, ja säästän heille ihan oman lukunsa!

Tässä tämän kerran tärkeimmät. Tarkemmin pääsette tutustumaan järkkärien sielun- ja ruumiintoimintoihin tässä kesän aikana, sikälimikäli meikän tänne kirjottamista jutuista jää sensuroinnin jälkeen julkaistavaksi muutakin kuin välimerkit.

Seuraavaa kertaa odotellessa, GET TO THE CHOPPER!!!

-Oula

Ps. Koska itse olen niin vanha ja väsynyt, etten viitsi ottaa (kaikkia) kuvia tähän blogiin, ovat järkkärikuvat (enkä puhu nyt siitä kamerasta) meidän koko osaston käsialaa. Tämän kerran copyrightit menee Juho Nissille.

Muumeja ja Rinkeliä

Niin minut päästettiin sitten tänäkin vuonna näppäimistön äärelle. Saa nähdä mitä loppukesän aikana saan iloksenne näpyteltyä. Alku kirjoittamisen kanssa tänä vuonna on ollut hieman takkuinen, mutta josko loppu olisi sitäkin takuttomampi.

Koulutukset on ollutta ja mennytta. Pitkät kalsarit on saanu pukea tänä vuonna jopa kesäkuun puolessa välissä töihin. Unohtamatta hanskoja, kaulaliinaa ja pipoa. Vilukelit on toivottavasti saatu vihdoin selätettyä. Sesonki on pyörähtänyt käyntiin salakavalasti ja kohta sitä varmaan huomaa kesän olevan taas ohi.

Viikko sitten päätimme lähteä ystäviemme kanssa pienelle seikkailuretkelle... sillä pitäähän sitä särkänniemen raskaan raatajankin välillä hieman lepuuttaa mieltänsä. Suunnitelmamme vaihtelivat Yyterin hiekkarannoista, täyshoitoisiin kylpylälomiin. Mutta lopulta päädyimme telttailuretkeen ja suuntasimme täyteen ahdetun automme Naantaliin.

Ensimmäinen mutka matkaan tuli, kun starttailimme autoa lähteäksemme. Jollei hupaisan hauskaa tankkaushetkeä lasketa. Tajusimme siis soittaa Naantali Campingille ja kysyä mahdammeko päästä puolen yön aikaan leirintäalueelle sisään? Vastaus oli nuiva ja meidän tuurillamme kielteinen. Löimme siinä sitten pienet pääpoloisemme yhteen ja tajusimme Turun sijaitsevan Naantalin vieressä, josta sieltäkin aivan varmasti löytyy leirintäalue. Seuraava puhelo siis Ruissalo Campingille, jossa tällä kertaa vastaus oli äärimmäisen mukava ja mieltälämmittävä. Sinne siis!

Matkalla oli tietenkin tankattava, ei autoa vaan itsemme. Pysähdyimme nauttimaan Auran abc:n antimista ja herkuttelimme Hesburgerin maukkaat hampurilaiset. Muistettakoon, että olimme lähteneet siis 'aivot narikkaan ja unohdetaan työt' lomalle ja mikä olikaan ensimmäinen asia mihin Hesburgerin tarjottimella törmäsimme..? Koiramäki! (vauhdikas ja vallaton) Ei sillä ettenkö koiramäesta pitäisi, mutta vapaa-aikani (muualla kuin Tampereella) toivoisi olevan koiramäkivapaata aikaa.

Kellon lähennellessä puoltayötä saimme vihdoin siirrettyä itsemme autonpuolelle ja jatkoimme hysteeristä matkaamme kohti määränpäätä A.

Viimein olimme selvinneet hienoilla kartanlukutaidoillamme perille, selvittäneet telttapaikat ja kirjautumiset alueelle hysteerisen naurukohtauksen tahdittamana, unohtamatta teltan pystytystä.

Seikkailupäivä numero kaksi. Kohti Naantalia!

Tavoitekohde saavutettiin ja saimme kuin saimmekin pystytettyä telttamme Naantalin maaperälle. Eväät reppuun ja Muumimaailmaan!! Tämähän siis oli se matkamme kohokohta. Aurinko ei aivan suosinut muumimatkailuamme, mutta ei se tyttöjä pysäyttänyt. Hauskaa oli ja lähdimme monta hepulikohtausta rikkaampana.

Hysteerisyys ei koskaan jäänyt muumimaailmaan, vaan lapsetustila jatkui aina ruokapaikan kautta illanistujaisiimme. Jossa kaikkien niiden hyvien juttujen lomassa saimmekin mahtavimma idean ikinä, ajaa paluumatkalla Linnanmäen kautta. Mikä olisikaan parempi idea kuin vakoilumatka vastustajamme leiriin? :D

Vakoilupäivä numero kolme. Suorinta tietä kotiin Lintsin kautta

Aamulla herätys ilman herätyskelloa seitsemän kahdeksan aikaan. Tavarat autoon ja kohti hurvitteluita!

Koska auto ei ollut aivan tämän päivän ilmastointilaitteiden tasalla, saattoi meillä olla hivenen lämpimöhkö matka mutta tyttöjen hepulointi ei siitä mihinkään sulanut. Tankkaus taulloa (tällä kertaa auton) huolsimme myös kuskiamme jalkahieronnan merkeissä. Kyllä! Meidän matkoilla palvelu pelaa ja kaveria ei jätetä.

Elimme ajatuksessa että Linnanmäki aukeaa kymmeneltä, mutta parkkipaikalle kaartaessamme totesimme meillä olevan vielä ruhtinaalliset 20min ennen kuin puisto aukeaa. Aika kuitenkin meni siinä, kun jokaisen tavarat olivat hukassa tai aivan väärässä paikkaa ja ne oli saatava mukaan.

 Vihdoin tytöillä oli rannekkeet ranteissa ja siitä alkoi sitten se sunnuntai. Vuoristoradat testattiin, kieputusvempeleisiin ei ollut asiaa. Totesimme olevamme aivan liian vanhoja sellaiseen touhuun. Vuoristoradassa kävimme ajon aikana kovaa keskustelua jarrumiehen kanssa siitä, kuinka tämän vuoden Särkänniemi vastaan Linnanmäki ottelussa tulee käymään. Uusi kummitusjuna tuli kokeiltua... kerrankin vähän jännitti, kun ei tiennyt lainkaan mitä tulee tapahtumaan. Rinkelissä käytiin voittamassa yhden sankarin korkeanpaikan kauhistusta ja sitten kello (parkkilappu) alkoikin näyttämään jo niin paljon, että oli aika suunnata kohti kotia.

Kotimatkalla autosta löytyi muutama rättiväsynyt loppuunkulunut särkänniemen kesäduunari. Hepulit oli hepuloitu ja hihitykset hihitelty.

Seuraavana päivänä oli sitten hyvä siirtyä taas omiin työtehtäviinsä. Vaikka salaa suunnittelimmekin tekevämme loikkauksen Naantaliin ja Muumimaailmaan.

- Jemppu