Tämän tekstin kirjoittamisesta on pian viikko, mutta tässä se kuitenkin on. Terveisiä viime lauantailta:
En ole taas hetkeen ehtinyt kirjoitella. Hektisyys ja
tietotekniikan toimivuuden tärkeys ovat saavuttaneet kuluneen viikon aikana
konkreettisen muotonsa, kun perjantain 5.7. ukkonen laittoi kaikkia mahdollisia
tietoteknisiä järjestelmiämme uusiksi.
Kassajärjestelmäraportit ja varalaitteet ovat päässeet uniini asti, joissa
mietin muun muassa sitä, että koskeeko tämä luku nyt sitten Hodaria vai Kahvila
Varikkoa. Entä minne tämä kuuluu ja mistä tämä on tullut? Yksi plus yksi on
kaksi vai onko sittenkään? Ollakko vai eikö olla? Aivoni ovat ainakin olleet
kovasti käytössä, sen voin näiden viikkojen jälkeen sanoa.
Kaikki alkaa kuitenkin pikkuhiljaa taas olla selkenemään
päin ja sen kunniaksi aurinkokin on päättänyt näyttäytyä. Siispä tässä eräs
aurinkoinen hetki muutaman viikon ajalta.
Juhan seikkailut
osa.2
Eräänä kauniina iltapäivänä tsupparimme Juha yritti rauhassa
istuskella ravintola Midhillin terassilla. Se ei kuitenkaan mennyt aivan
suunnitelmien mukaan, sillä lavalla käynnistyi samaan aikaan ilmapalloshow.
Ilmapallotaiteilija Patrice Francois astui alas lavalta ja haki yleisöstä erään
naisen sanoen tämän näyttävän Angelina Jolielta. Seuraavaksi taiteilija otti
kohtalokkaita askelia pöytämme suuntaan ja totesi Juhan nähdessään: ”Ooh, I
didn’t know we have Brad Pitt here today!” Sitten Juha löysi itsensä lavalta
esittämästä romanttista ja eeppistä rakkaustarinaa, jota seuraavat kuvat
havainnollistavat. Juha on kuin viikinki konsanaan ja miekka on sitäkin
komeampi. Näytelmä meni erittäin hyvin, 5/5 sille.
”Lähdenpäs tästä hakemaan kahtasataa kiloa ranskalaisia.”
”Täytyy lähteä hakemaan pehmismassaa.”
Juhan työtehtävät ovat mitä mielenkiintoisimpia. Eräänä
kauniina päivänä akvaarion väki oli poissa ja tietysti jonkun täytyi ruokkia
piraijat. Juhahan se siellä iloisesti ja tottuneesti ruokki innokkaat piraijat.
Juha – tuo dynaaminen moniosaajamme. Eräänää päivänä delfinaarioon tarvittiin
saha, jolla voi helposti leikata pakastettua kalaa, jota ilmeisesti delfiinit
saavat lounaakseen. ”Hei moi, tarttis saada sellanen saha, jolla vois helposti
leikata pakastettua kalaa. Voisitko vähän kertoo niistä?”
”Hei mä tarvisin sellasia about tän muotosia ja kokosia
laatikoita, joissa on kansi.”
”-Okei, mihinkäs tarkoitukseen ne on tulossa?”
”Ne on noille delfiineille, niiden pitäs olla sellasia et ne
ei ite saa niitä auki, vaan..”
Juha kulkee ympäri Tamperetta hämmentämässä myyjiä ja asiakaspalvelijoita. Lisäksi
häntä usein luullaan myyjäksi. Erityisesti Gigantissa vihreä Särkänniemi
–paitaan pukeutunut mies ei voi olla muu kuin myyjä. Mutta mitäpä superhahmomme
Juha ei osaisi. Varmaankaan muutaman pesukoneen myyminen ei tuottaisi
vaikeuksia.
Työhyvinvointia
parhaimmillaan
Istuminen vaatii välillä pieniä taukoja, jotta aivotkin
saisi jälleen toimimaan. Toimistolla meillä onkin aina välillä tapana pitää
pieniä jumppahetkiä, jotka saattaisivat mahdollisesti hämmentää muita paikalle
vahingossa väärään aikaan sattuvia. Eikös tämä ole ihan normaalin näköinen
jumppahetki? Toisinaan tekisi mieli oikein raskaaseen ja hektiseen keittiöön,
ehkä jopa tiskaamaan, jotta päivän jälkeen murskana olisivat jalat ja kädet
aivojen ja ajattelun sijasta. Täytyisi tehdä lyhyt paluu Pizzeria Pellen
iltatiskiin.Tänään on se päivä, kun aion korkata Tornadon tälle kesälle. Jotain
on pielessä, kun en ole vielä sitä tehnyt. Half Pipe odottaa myös. Powerpark on
kuitenkin testattu, mutta oksennusrefleksiä vastaan taisteleminen
vuoristoradoissa oli uutta. Olenko tullut vanhaksi vai mitä tämä on? Kamalaa.
Saa nähdä, kuinka selviän enää edes Tornadosta. Nyyhkis.
 |
| Tätä julkaistaessa toimiston jumppatuokiot ovat päivittäisiä. |
Kesäisenä lauantaina liiankin ilmastoidusta toimistosta
papereiden seasta,
Aino
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti