Muumeja ja Rinkeliä

Niin minut päästettiin sitten tänäkin vuonna näppäimistön äärelle. Saa nähdä mitä loppukesän aikana saan iloksenne näpyteltyä. Alku kirjoittamisen kanssa tänä vuonna on ollut hieman takkuinen, mutta josko loppu olisi sitäkin takuttomampi.

Koulutukset on ollutta ja mennytta. Pitkät kalsarit on saanu pukea tänä vuonna jopa kesäkuun puolessa välissä töihin. Unohtamatta hanskoja, kaulaliinaa ja pipoa. Vilukelit on toivottavasti saatu vihdoin selätettyä. Sesonki on pyörähtänyt käyntiin salakavalasti ja kohta sitä varmaan huomaa kesän olevan taas ohi.

Viikko sitten päätimme lähteä ystäviemme kanssa pienelle seikkailuretkelle... sillä pitäähän sitä särkänniemen raskaan raatajankin välillä hieman lepuuttaa mieltänsä. Suunnitelmamme vaihtelivat Yyterin hiekkarannoista, täyshoitoisiin kylpylälomiin. Mutta lopulta päädyimme telttailuretkeen ja suuntasimme täyteen ahdetun automme Naantaliin.

Ensimmäinen mutka matkaan tuli, kun starttailimme autoa lähteäksemme. Jollei hupaisan hauskaa tankkaushetkeä lasketa. Tajusimme siis soittaa Naantali Campingille ja kysyä mahdammeko päästä puolen yön aikaan leirintäalueelle sisään? Vastaus oli nuiva ja meidän tuurillamme kielteinen. Löimme siinä sitten pienet pääpoloisemme yhteen ja tajusimme Turun sijaitsevan Naantalin vieressä, josta sieltäkin aivan varmasti löytyy leirintäalue. Seuraava puhelo siis Ruissalo Campingille, jossa tällä kertaa vastaus oli äärimmäisen mukava ja mieltälämmittävä. Sinne siis!

Matkalla oli tietenkin tankattava, ei autoa vaan itsemme. Pysähdyimme nauttimaan Auran abc:n antimista ja herkuttelimme Hesburgerin maukkaat hampurilaiset. Muistettakoon, että olimme lähteneet siis 'aivot narikkaan ja unohdetaan työt' lomalle ja mikä olikaan ensimmäinen asia mihin Hesburgerin tarjottimella törmäsimme..? Koiramäki! (vauhdikas ja vallaton) Ei sillä ettenkö koiramäesta pitäisi, mutta vapaa-aikani (muualla kuin Tampereella) toivoisi olevan koiramäkivapaata aikaa.

Kellon lähennellessä puoltayötä saimme vihdoin siirrettyä itsemme autonpuolelle ja jatkoimme hysteeristä matkaamme kohti määränpäätä A.

Viimein olimme selvinneet hienoilla kartanlukutaidoillamme perille, selvittäneet telttapaikat ja kirjautumiset alueelle hysteerisen naurukohtauksen tahdittamana, unohtamatta teltan pystytystä.

Seikkailupäivä numero kaksi. Kohti Naantalia!

Tavoitekohde saavutettiin ja saimme kuin saimmekin pystytettyä telttamme Naantalin maaperälle. Eväät reppuun ja Muumimaailmaan!! Tämähän siis oli se matkamme kohokohta. Aurinko ei aivan suosinut muumimatkailuamme, mutta ei se tyttöjä pysäyttänyt. Hauskaa oli ja lähdimme monta hepulikohtausta rikkaampana.

Hysteerisyys ei koskaan jäänyt muumimaailmaan, vaan lapsetustila jatkui aina ruokapaikan kautta illanistujaisiimme. Jossa kaikkien niiden hyvien juttujen lomassa saimmekin mahtavimma idean ikinä, ajaa paluumatkalla Linnanmäen kautta. Mikä olisikaan parempi idea kuin vakoilumatka vastustajamme leiriin? :D

Vakoilupäivä numero kolme. Suorinta tietä kotiin Lintsin kautta

Aamulla herätys ilman herätyskelloa seitsemän kahdeksan aikaan. Tavarat autoon ja kohti hurvitteluita!

Koska auto ei ollut aivan tämän päivän ilmastointilaitteiden tasalla, saattoi meillä olla hivenen lämpimöhkö matka mutta tyttöjen hepulointi ei siitä mihinkään sulanut. Tankkaus taulloa (tällä kertaa auton) huolsimme myös kuskiamme jalkahieronnan merkeissä. Kyllä! Meidän matkoilla palvelu pelaa ja kaveria ei jätetä.

Elimme ajatuksessa että Linnanmäki aukeaa kymmeneltä, mutta parkkipaikalle kaartaessamme totesimme meillä olevan vielä ruhtinaalliset 20min ennen kuin puisto aukeaa. Aika kuitenkin meni siinä, kun jokaisen tavarat olivat hukassa tai aivan väärässä paikkaa ja ne oli saatava mukaan.

 Vihdoin tytöillä oli rannekkeet ranteissa ja siitä alkoi sitten se sunnuntai. Vuoristoradat testattiin, kieputusvempeleisiin ei ollut asiaa. Totesimme olevamme aivan liian vanhoja sellaiseen touhuun. Vuoristoradassa kävimme ajon aikana kovaa keskustelua jarrumiehen kanssa siitä, kuinka tämän vuoden Särkänniemi vastaan Linnanmäki ottelussa tulee käymään. Uusi kummitusjuna tuli kokeiltua... kerrankin vähän jännitti, kun ei tiennyt lainkaan mitä tulee tapahtumaan. Rinkelissä käytiin voittamassa yhden sankarin korkeanpaikan kauhistusta ja sitten kello (parkkilappu) alkoikin näyttämään jo niin paljon, että oli aika suunnata kohti kotia.

Kotimatkalla autosta löytyi muutama rättiväsynyt loppuunkulunut särkänniemen kesäduunari. Hepulit oli hepuloitu ja hihitykset hihitelty.

Seuraavana päivänä oli sitten hyvä siirtyä taas omiin työtehtäviinsä. Vaikka salaa suunnittelimmekin tekevämme loikkauksen Naantaliin ja Muumimaailmaan.

- Jemppu