Pro-JV-logue

Morjesta pöytään!

Meikä on Oula, 21v ex-savolainen teekkari, ja kirjoittelen tätä blogia Tampereen Särkänniemen komeimpien, kauneimpien, rohkeimpien, älykkäimpien ja kaikkilla muilla mahdollisilla suomen- ja englanninkielen superlatiiveilla kuvailtavien miesten ja naisten puolesta. Ja sama asia lyhyemmin, olen siis järjestyksenvalvoja.

Meidän JV:iden tärkein tehtävä on, ei enempää eikä vähempää, kuin asiakkaiden turvallisuudesta huolehtiminen: kun näet joko portilla tai puiston sisällä pareittain liikuskelevia liiveihin sonnustautuneita heppuja, olet joko bongannut jonkun mp-jengiläisen tai sitten meidät. Vaikka molemmat porukat on varmasti täynnä ihan sikakovia äijiä, ei meitä oikeasti pysty sekoittamaan keskenään, meillä järkkäreillä on nimittäin astetta coolimmat, kirkkaanräikeänneonkeltaiset huomioliivit. Me JV:t ollaan siis näkyvissä, teidän tukena ja turvana, ja pyritään kaikkemme ehkäisemään sitä, että mitään pahaa teille kävisi. Jos kuitenkin tilanne kääntyy uhkaavaksi, niin me kyllä tullaan paikalle ja auttamaan niin kovaa kuin kintuistamme päästään.

Toinen yhtä näkyvä duuni, jota kunniakkaasti hoidamme, on liikenteenohjaus. Käytännössä siis ensimmäinen asia, jonka puistoon saapuessanne huomaatte, on yksi meidän timantinkovista ammattilaisista Teboilin risteyksessä seisomassa, pienoisliikennemerkki eli tikkari kädessä, ja ohjastamassa teitä automobiileinenne tai muine liikkumisenavustamisvälineinenne oikeaan paikkaan. Todennäköisesti ja toivottavasti myös viimeinen asia, jonka puistosta lähtiessänne koette, on se, kun joku nätti parkkiflikka tai komea asfalttiviidakon Tarzan tarkistaa parkkimaksunne ja väläyttää kauniin hymyn toivottaessaan mitä mahtavimmat illanjatkot.

  

Näiden näkyväisten JV:iden lisäksi on olemassa yksi nisäkäsryhmä, joka näkee kaiken, mutta heitä ei näe kukaan. Tämä ryhmä on niin kutsuttu ”Valvomo.” Heidän sielunmaisemiaan en ala tässä sen enempää availemaan, vaan pidän salamyhkäisyyden esiliinaa vielä hetken tämän taikinan päällä, ja säästän heille ihan oman lukunsa!

Tässä tämän kerran tärkeimmät. Tarkemmin pääsette tutustumaan järkkärien sielun- ja ruumiintoimintoihin tässä kesän aikana, sikälimikäli meikän tänne kirjottamista jutuista jää sensuroinnin jälkeen julkaistavaksi muutakin kuin välimerkit.

Seuraavaa kertaa odotellessa, GET TO THE CHOPPER!!!

-Oula

Ps. Koska itse olen niin vanha ja väsynyt, etten viitsi ottaa (kaikkia) kuvia tähän blogiin, ovat järkkärikuvat (enkä puhu nyt siitä kamerasta) meidän koko osaston käsialaa. Tämän kerran copyrightit menee Juho Nissille.