Exkursio Muumimaailmassa

Tervehdys, täällä kioskisiskokset!  Tarkoituksenamme oli kirjoitella näin ensimmäiseksi kunnon stooriksemme kaikenmoista työhön liittyvää mutta päädyimmekin tarinoimaan VAPAAPÄIVÄSTÄMME! 

Teimme meinaan huikean reissun Naantaliin viikko sitten sunnuntaina ja päätimme käydä katsastamassa siellä, minkäpä muunkaan kuin Muumimaailman. Särkän työntekijöiden etuihin kuuluu sisäänpääsy tiettyihin huvipuistoihin ja onneksemme Muumimaailma lukeutuu niihin. Sunnuntaiaamu valkeni kuitenkin sateisena ja hyisenä, mikä lähestulkoon oli selättää suunnitelmamme. Päätimme siitä huolimatta uhmata luontoäitiä ja varustautua neljällä neulekerroksella (edellisenä päivänä olimme juhlineet tätimme viisikymppisiä Turku-Naantali – välillä lähes kesäisissä tunnelmissa ja laukuista pursusi enimmäkseen suvihepeniä…). 

Kovin moni muu ei Muumien saarelle ollut kuvasta päätellen uskaltautunut, paikka oli lähes kammottavan autio, eikä asiaa auttanut puiden takaa kaikuvat muuminäytelmän ääntelyt.

Viimeksi olimme käyneet Muumien valtakunnassa edellisen vuosituhannen puolella ja kappas, löysimme aiheesta kuvamateriaalia:

Ensin kiertelimme ympäriinsä ja haistelimme yleisilmettä, joka osoittautui samalla sekä maanläheiseksi että tunnelmalliseksi. Koko alue on tehty saarelle metsän siimekseen ja eri kohteet on ripoteltu ikään kuin luontopolun varteen. Heti porttien jälkeen jututimme ensimmäisenä kollegaamme eli kioskimyyjää. Oli hauska huomata, miten samantyylistä homma on huvi- tahi teemapuistosta huolimatta. Hattara tosin oli vaaleanpunaista meidän klassiseen valkoiseen verrattuna, olimme heti kateudesta pinkkinä.  Lopuksi nappasimme otoksen eräästä söpöstä hattaratönöstä.

Seuraavana suuntasimme kohti merta, ohi erilaisten puotien ja ravintoloiden. Päätimme vielä toistaiseksi livahtaa itse Muumitalonkin ohi. (Muumeja parveili pihalla halattavana ja jotenkin niiden otusten suurikokoinen olemus hieman pelotti.) Rannasta löytyi aina yhtä ihastuttava uimamaja ja tapasimme myös Muumipapan muistelmista tutun Eetvartin, hirvittävän meripedon. Sanni uskaltautui nokkapokka-kuvaan.

Kävelyntäyteisen päivän päätteeksi (olimme aamulla jo kahlanneet pari kirpputoria Turun suunnalla) löysimme Muumimaailman metsistä, ah, riippumattoja. Paikka oli nimetty Huilipuistoksi ja otimme nimestä muumivaarin ja rojahdimme värikkäisiin tekeleisiin. Miksei meillä Särkässä ole mokomia!? Ainakin henkilökunnan taukotiloihin voisi ripustaa pari... Elina tosin ei enää osannutkaan kavuta ylös liian mukavasti muotoillusta matostaan. Sanni tietenkin oli kameran kanssa asemissa:

Riippumatoista selvittyämme uskaltauduimmekin jo Muumitaloon. Toki talo on kuuluisa silmäänpistävästä yhdennäköisyydestään alkuperäisen kanssa, mutta emme olleet varautuneet sisätilojen aitouteen. Talon tunnelmallinen sisustushan suorastaan hurmasi meidät! Tässä Muumien kotoisa ruokapöytä herkkuineen:

Naantali-Turku – välillä paikallisbussissa pohdiskelimme reissumme antia ja huomasimme, että koko päivän olimme kumpainenkin tarkkailleet Muumimaailman henkilökuntaa jotenkin alitajuisesti. Särkkäläisyys on saanut yleisestikin kiinnittämään huomiota asiakaspalvelutilanteisiin meillä, muualla ja (Muumi)maailmalla.  

Paa-pa-pa-paa-pa
paap-paap-pa-paa-paa.
Maa-ma-ma-maa-ma
maam-maam-ma-maa-maa…

Seuraavaksi inspiroidummekin sitten ihka omasta työstämme, saa nähdä missä muodossa!

-Elina ja Sannikin

P.S. Maistoimme Mörön Jääjogun (!)  Frozen Yoghurtia, melkoinen tuo uusi villitys!