Näin sesongissa tuntuu välillä siltä, etten muuta teekään
kuin töitä. Työpäivän jälkeen saatan
vain lösähtää sängylle ja lukea kirjaa, kunnes nukahdan. Päivät ovat
hektisempiä kuin alkukesästä, ja kun pääsee töistä vasta kahdeksalta, ei oikein
jaksa tehdä illalla enää muuta kuin röhnöttää. Blogiin kirjoittaminen tuntuu
välillä mahdottomalta tehtävältä, kun päässä ei liiku oikeastaan yhtään mitään.
Tämän lisäksi en oikein osaa hyödyntää vapaapäiviäni
kunnolla. Saatan olla mestari taukojen pitämisessä, mutta vapaalla ollessani
saan harvoin mitään aikaiseksi. Eilinen vapaapäivä oli ohi ennen kuin se
alkoikaan, sillä en tehnyt paljon muuta kuin luin, söin ja nukuin. Pitäisi
oppia ottamaan kaikki ilo irti parin päivän vapaista – käydä kavereiden luona
toisissa kaupungeissa, mennä rannalle
ottamaan aurinkoa, käydä sukulaisten
luona... Kuitenkin jostain syystä, kun tällainen tilaisuus on, en vain pääse ylös
sängystä vaan nukun yhteen itse asiassa vain siksi, että voin. Kun olen vihdoin
syönyt ”aamupalan”, kello saattaa olla jo neljä, milloin ei enää tunnu olevan
aikaa mihinkään merkittävään aktiviteettiin, saati sitten matkustamiseen
jonnekin muualle.
Tuntuu myös, että kaveritkin ovat töissä, eli yleensä vapaat
osuvat eri päiville. Muut ystäväni taas ovat levittäytyneet ympäri Suomea (tai
maailmaa), joten heidän näkemisensä vaatii aina enemmän suunnittelua. Vapaalla
on helpompi olla kun on seuraa, mutta jos seura on töissä tai toisessa
kaupungissa (tai maassa), siitä ei ole paljoa apua.
Siispä tyydyn usein yksinoloon, mikä on mukavaa sopivissa
määrin. Pesen pyykkiä, siivoan keittiön ja palkitsen itseni päivän lopuksi
elokuvalla. Toki tällaisetkin päivät ovat tärkeitä – saan aikaiseksi siivota
(jotain mihin en työpäivinä ryhdy ja harvoin vapaallakaan) ja voin sitten
uppoutua elokuvien ihmeelliseen maailmaan hyvällä omallatunnolla. Kaiken
lisäksi nämä päivät tuntuvat pitkiltä, sillä aika kuluu hitaasti kun on yksin.
Ongelma on vain se, että kun muistelee kesää jälkeenpäin, se tuntuu lyhyeltä.
Varmasti muutkin ovat huomanneet saman – kun pitää hauskaa ja tekee paljon
erilaisia asioita, aika tuntuu kuluvan nopeammin, mutta kun noita aikoja
muistelee, ne tuntuvat mielessä pitkiltä ja merkittäviltä. Jos ei tee mitään,
ei ole mitä muistella ja kesä voisi yhtä hyvin olla ohi kahdessa viikossa.
 |
Näkymä ikkunastani - näin lähelle ulkoilmaa pääsin. Ainakin
ikkuna oli koko päivän auki.
|
 |
Päivän suurin saavutus, pestyt pyykit, kuivumassa luvatun
palkinnon eli elokuvavalikoiman edessä.
|
Siispä minulla on näistä kahdesta laiskotteluun kuluneesta
vapaapäivästä oppineena projekti loppukesäksi. Ei enää vapaapäiviä ilman
ainakin yhtä muistettavaa tapahtumaa, reissua tai hetkeä – oli se sitten
kaupunkiloma kaverin luo Turkuun tai kesän täydellisimmän jäätelöpallon syöminen.
Haluan muistaa tämän kesän muustakin kuin töissä käymisestä, vaikka töitteni
suhteen minulla on käynyt tuuri – Särkässäkin tapahtuu muistamisen arvoisia
asioita ja työkaverit ovat mahtavia. Ikimuistoiseen kesään pitää vaan kuulua vielä
enemmän.
- Katri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti