Hattaran tekeminen on vaikeeta

Mun bloggaajat on ollut heinäkuun ruuhkissa niin kiireisiä, että postaaminen on jäänyt vähän vähemmälle. Jouduin ihan teidän lukijoiden takia lähtemään kioskitytöksi, että olisi jotain kerrottavaa! Ei vaan, eräänä pahana ruuhkapäivänä ilmeisesti sairasloman takia uupui työntekijöitä kioskeilta. Minä jokapaikan sählääjä pääsin siis kokeilemaan myös kioskihommia, ekaa kertaa elämässäni!

Kun pääsin kameran kanssa dokumentoimaan, oli hattarakone jo pesty putipuhtaaksi.

Se on tosi pelottava kun se poppailee itsekseen.

Jonon ollessa jatkuvasti kymmenessä metrissä (oon tosi huono arvioimaan etäisyyksiä, mutta oli siinä koko ajan jonoa!) en ehtinyt kyllä paljoakaan kassalta poistua. Kokeneempi työntekijä sitten toimitti mulle tavaraa luukulle tilausten mukaan. Koska tuotevalikoima oli itsellä vähän hukassa, suuri kiitos hänelle kärsivällisyydestä! Mutta kuinka voi olla pientä popparia, isoo popparia, maustettua popparia purkkipopparia ja kinuskipopparia ja sitten kun ne on kassassa vielä vähän eri nimityksillä...

Hattaraa en uskaltanut tehdä. Olen siis joskus aikanaan tehnyt, kun olin synttäritätinä lasten syntymäpäivillä täällä Särkässä, mutta silloin olen tehnyt sen hattarapilven isoon kulhoon. En luottanut kykyihini pyörittää se hattara suorasti ja symmetrisesti siihen tikkuun, niin ettei se tipahda ensimmäisellä haukulla muksulta maahan.

Koska ihmiset on nykyään paljon tarkempia syömisistään ja varsinkin ruokien sisältämistä lisäaineista sun muusta, yllättävän moni kysyi mitä hattarassa on. Eli kun vanhemmat sanoo lapsilleen, että et saa syödä hattaraa koska se on pahaksi hampaille, ne ei edes tiedä että se on OIKEASTI pelkkää sokeria. Kun niille sanoo, että sokeria, ne kysyy eikö mitään muuta? Ei, ei mitään muuta. Hieno sokeri kaadetaan pussista sinne koloseen ja se masiina heittelee sen niin kovaa seinille että siitä tulee tommosta höttöä. Tässä mun tieteellinen analyysi hattaran syntyprosessista.

Kuvassa juomat ei ole vielä jäässä..

Slush - jäähilejuomia oli muuten ihana tehdä! Oikein mainostin kaikille, että makuja saa sekoittaa, että pääsin luomaan ihania sateenkaarenvärisiä drinksuja :P

Koskiaukion kioskin ja hodarin taukotila. Ihan oikeesti se on jees pöytä ja tuolit, kuvakulma vaan on niin hyvin valittu.

Tässä on just aamun kuormat saapuneet, ei sielä normaalisti ole tavarat tälleen kärryissä keskellä käytävää.

Kaiken kaikkiaan havaitsin, että kioskityö on kiireistä. Ainakaan ruuhkapäivinä ei juuri ehdi juoruilla kanssatyöntekijäin kanssa, itsekään en tainnut edes ehtiä kertoa kuka olen ja mistä tulin ja miksi olin niin pihalla, kun asiakkaita saapui jatkuvana virtana. Kuitenkin oli tosi kiva päästä kokeilemaan taas uutta duunia, ja voisin kyllä mennä toistekin! Ainoana korjauksena ottaisin seisomatyöhön sopivat kengät jalkaan. Nuo hempulat H&M ballerinat on muutaman tunnin päästä yhtä kuin seisoisit paljain jaloin betonilla.


- Julia