Ohi on

Särkänniemi on sulkeutunut. 

Kesä on virallisesti ohi ja syksy on täällä.

Kiitämme kaikkia lukijoitamme. Blogi oli uusi juttu Särkässä tänä vuonna, ja uskoisin että positiivinen sellainen. Kymmenet tuhannet lukijat kesän aikana ovat saaneet viihtyä kanssamme. Stay tuned - toivottavasti jatkoa seuraa ensi vuonna. 

-Julia

P.S. Särkkään voi hakea kesätöihin taas vuoden alussa, jos haluat olla osa Särkkätiimiä ja jopa vaikka täällä ensi vuonna bloggaamassa niin pidäpä silmällä kevään rekryjä!

Päättärit lauantaina!!

Lauantaina luvassa viimeiset huvipuistottelut tältä kesältä. Toivottavasti sää on meille suopea huomenna - vaikkakaan tummanpuhuvakaan sää ei muuta kuin luo tunnelmalliset puitteet tälle raskaansarjan esiintyjäkaartille. 

Jos ei halua laitteisiin tai muihin kohteisiin mennä, niin konserttia pääsee seuraamaan aluelipun hinnalla eli 10€. Ei ole paha hinta tästä määrästä esiintyjiä!

Ja lopputulitukset ovat perinteisesti olleet hienoa katsottavaa.

Lipari kiittää ja kumartaa

Enää yksi päivä jäljellä, kiitos mahtavasta kesästä!

Huhhuh kun kesä on kulunut hurjaa vauhtia. Enää on jäljellä vain yksi vaivainen työpäivä!! Täytyy sanoa että olo on erittäin haikea. Lipariporukasta tuli kesän aikana tiivis kaveriporukka ja vietimme yhdessä monenlaisia mukavia hetkiä.

Työntekijöiden päättärit on jo takanapäin ja siellä Särkännimi tarjosi meille maukasta ruokaa, kakkua ja hauskaa ohjelmaa! Juhlissa myös palkittiin kesän huipputyöntekijöitä (vaikka niitähän me tietty kaikki ollaan ;)). Myöhemmin illalla suuntasimme kohti tanssilattioita ja nautimme toistemme seurasta yön pikkutunneille asti.

Toivottavasti olette viihtyneet blogimme parissa! Kaikesta tästä isoin kiitos kuuluu ylläpitäjä Julialle, joka loi tämän hienon blogimme!

Mukavaa loppu vuotta kaikille, ehkä ensi kesänä törmäillään Särkänniemessä tai blogin parissa! 

Pirre

Puisto aamuhämärissä

Kommenteissa oli toivottu kuvia miltä puistossa näyttää juuri NYT. No, kävin sitten aamukävelyllä autioissa puistossa. Se oli pelottavaa.

Possu tiiraa sumuiselle Näsijärvelle. Voin oikein kuvitella aavelaivan ilmestyvän usvasta..
 (kai kaikki on nähneet Muumien aavelaivan?)

AB landissa Pena Puu nukkui. Hui että kun pelkäsin koko ajan että se avaa silmät ja pelästyttää mut alkamalla mölistä kovaan ääneen.

Pena

 Tätä kysytään aina toisinaan; näkyykö tornista mitään sumuisella ilmalla. Pääsääntö on, että jos sinä et nää maasta tornia, et tornistakaan todennäköisesti näe maata...

- Julia

Purkutöitä ja pikkujäynää

Eläintarha suljettiin tänä vuonna asiakkailta jo 19.8, jonka jälkeen meillä työntekijöillä alkoi kiireinen viikko. Kuten monissa lehdissäkin on mainittu, saamme ensi kesäksi uuden tallin ja eläintarhalla tehdään muutenkin hieman kasvojen kohotusta. Jotta uuden tallin rakennustyöt pääsisivät mahdollisimman pian alkuun, täytyi vanha talli ympäristöineen tyhjentää kaikesta vuosien saatossa jemmatusta tavarasta. 

Tämä ei ollutkaan mikään pikkuhomma, koska joukosta piti erotella kaikki käyttökelpoiset tavarat ja varastoida ne muihin koppeihin. Muut kopit piti tietysti myös siivota, jotta tavaroille saatiin tarpeeksi tilaa. Muutimme myös eläintarhan "toimintakeskuksen" tallin keittiöltä uudemman sosiaalitilan keittiölle, joka osoittautui yllättävän ahtaaksi.

Kyseisellä viikolla suurin osa eläimistä lähti talvihoitopaikkoihin eli muutamalle maatilalle Tampereen lähikunnissa. Haikein mielin lastasimme niitä autoon ja hyvästelimme taas talven ajaksi. Eläinten lähteminen tekee eläintarhasta aina kovin aution ja silloin erityisesti huomaa kesän olevan ohi. Onneksi työpäiviämme jäivät sulostuttamaan vielä hetkeksi mm. mikropossut Maisa ja Pipsa sekä lampaat.

Päätimme yhtenä päivänä kaikein kiireen keskellä viihdyttää Maisaa ja Pipsaa viemällä ne tervehtimään itseään jonkin verran isompia minipossuja Lindaa ja Lolaa. 

Aluksi possut hieman ihmettelivät toisiaan, haistelivat ja kaikki sujui hyvin, mutta hetken kuluttua Maisa ja Pipsa päättivät näyttää isommille, kuka on aitauksen kingi. Ne hyökkäsivät Lindan ja Lolan kimppuun sivuttain, karvat pystyssä, korvat luimussa ja omituista ääntä pitäen. Linda ja Lola ihmettelivät pikkuisten uhoamista, mutta päättivät kuitenkin yrittää karkuun.  Me puolestamme kiirehdimme possujen väliin ja veimme pikkuiset riidanhaastajat takaisin omaan aitaukseensa.

Saman viikon perjantaina siivosimme vielä kerran tallin keittiön paraatikuntoon ja vietimme iltaa nykyisten ja vanhojen eläintarhalaisten kesken. Sitten koitti maanantai 27.8 ja vanha tallirakennus purettiin. Seisoimme vain keskellä pihaa tuijottamassa purkutyötä, emmekä surumieleltämme saaneet päivän aikana muuta aikaiseksi.

Onneksi työmiehet ovat leppoisia ja mukavia. Eräänä päivänä kun he poistuivat ruokatauolle, päätimme tehdä pienen kepposen. Piilotimme kaivurin! Kun työmiehet palasivat, kuulimme jo kaukaa kuinka jekkumme otettiin hihitellen vastaan.

Eläintarha kiittää ja kumartaa. Ensi vuonna taas uudet kujeet.

-Paula ja Johanna