Liparit valloittivat Näsinneulan!

Työnteko Särkässä palkitaan monilla mukavilla työsuhde-eduilla. Tämän kesän erikoisuutena saamme myös ravintola Näsinneulasta henkilökuntakortilla tuntuvan alennuksen. Niinpä päätimme lipunmyyjäporukalla lähteä kohti korkeuksia nauttimaan Tampereen parhaimman ja kovatasoisimman (;D) ravintolan antimista.

Valitsimme yhteispäätöksellä Finlandia menun johon sisältyi kuusi erilaista annosta. (varoitus: kuvia ei kannata katsoa nälkäisenä, saattavat lisätä ruokahalua J )

Annos 1: Korvasienikeitto

Arvostelu: Erittäin maukasta, lipari Saaraa lainaten: ”Tätä voisi syödä vaikka saavillisen!” Annoksen koko erittäin pieni.

Annos 2: Lohta monenlaisilla kastikkeilla ja lisukkeilla

Arvostelu: Todella erikoisia makuja, en todellakaan uskonut että tällaisia makuja on edes olemassa. Oma isäni tekee kyllä lohen paremmin. ;)

Annos 3: Marja hyydyke yrttivaahdolla

Arvostelu: Annos oli todella hyvä yhdistelmä erilaisia makuja! Marja hyydyke maistui vähän marjapuurolle. Niin kuin monessa muussakin on ongelmana, liian pieni annos!

  

Annos 4: Poroa (ylempi kuva) tai vaihtoehtoisesti kuhaa

Arvostelu: Nyt vihdoin sai täyttävää ruokaa! Poro erittäin maukasta, suosikkini olivat tuo vihreä kastike sekä yhden pihvin päällä oleva suklaa-pähkinä kastike.

Kala oli kuulemma myös oikein maukasta, vain kalan alla oleva riisimuhennos ei täyttänyt odotuksia.

Annos 5: Lähijuustoa ja hilloa

Arvostelu: Juustot olivat erittäin maukkaita, eivätkä yhtään liian väkeviä, niin kuin pelkäsin. Jälleen kerran annos todella pieni. Plussaa hieno Näsinneula-lautanen.

Annos 6: Tyrni kakkua appelsiini-tyrni kastikkeella ja valkosuklaajäätelöllä

Arvostelu: Erittäin erikoinen jälkiruoka ja minun makuuni aivan liian tujua. Toisaalta ainutlaatuinen makuelämys, tällaista en taatusti kokkailisi kotona. Näsinneula-retki oli ihanasti onnistunut ja pienistä annoksista huolimatta maha oli mukavasti täynnä kotiin lähdettäessä. Vaikka Tampereen seudulla olen asunut koko ikäni, oli tämä ensimmäinen kertani ravintola Näsinneulassa! Ja kyllä todellakin kannatti! Suosittelen ehdottomasti ravintolaa kaikille lukijoille, jos joskus haluaa luksusta, niin Näsinneulasta sitä kyllä saa.

Makoisia loppukesän hetkiä kaikille, ja tsemppiä niille jotka ovat taas palanneet itseni tavoin koulun penkille!

Pirre

Kulissien takaa

Haluamme esitellä teille paikkoja, joita vierailijat eivät normaalisti käynnillään pääse näkemään. 

Ensimmäisenä eläintarhan "toimintakeskus" eli tallin keittiö, jota käytämme myös ruokatauoilla vaikka meillä on modernimpi keittiö hieman uudemmissa sosiaalitiloissa. 

 Tallin keittiöllä ei koskaan tarvitse syödä täysin yksin ja siellä on vuosien kuluessa tapahtunut yhtä sun toista sekä jaettu iloja ja suruja. Keittiöllä tehdään myös eläinten ruoat. Monet meistä muistavat ruokamäärät jo ulkoa, mutta ne löytyvät varmuuden vuoksi myös isolta liitutaululta ja erinäisiltä paperilapuilta. 

Meillä on yhdellä seinällä monta hyllyä, jotka notkuvat eläinten ruoista. Kun jostakin astiasta loppuu rehu, sitä täydennetään rehuvaraston antimista.

Rehuvarasto

Keittiön takana sijaitsee heinävarasto, joka on muun tallirakennuksen tapaan hyvin matala. Meillä on jokaisen välikön ja oven vieressä varoituslappuja "VARO PÄÄTÄSI korkeus 160cm". Lapuista huolimatta päät saavat kolauksia joka kesä. Heinävarastolta näkee suoraan kottikärry- ja haravaparkkiin sekä biolavalle. Kaikki aitaukset ja alue haravoidaan joka päivä. Haravointijätteet kärrätään biolavalle, joka tyhjennetään kerran viikossa.

Heinävarasto

Keittiön takana sijaitsee heinävarasto, joka on muun tallirakennuksen tapaan hyvin matala. Meillä on jokaisen välikön ja oven vieressä varoituslappuja "VARO PÄÄTÄSI korkeus 160cm". Lapuista huolimatta päät saavat kolauksia joka kesä. Heinävarastolta näkee suoraan kottikärry- ja haravaparkkiin sekä biolavalle. Kaikki aitaukset ja alue haravoidaan joka päivä. Haravointijätteet kärrätään biolavalle, joka tyhjennetään kerran viikossa.

Satulahuone

Heinävaraston toisella puolella on satulahuone, jossa säilytetään ponien harjoja, suitsia, satuloita ja muita tavaroita. Satulahuoneen ikkunasta avautuu näkymä takapihalle, jonne kasautuu kesän aikana monenlaista rojua ja rompetta. Takapihalla on myös pari häkkiä, joihin voidaan tarpeen tullen siirtää esimerkiksi lintuhäkistä tappelupukareita rauhoittumaan. 

Häkkejä on myös "pikkutallissa", joka on keittiötä vastapäätä. Sinne majoitamme esim. poikamarsuja, joita emme voi laittaa ulos lisääntymään tyttöjen kanssa.

Viimeisenä esittelemme meidän "sossukopin", jossa vaihdamme ja säilytämme ihania Särkänniemen työvaatteita. Meidän työvaatteemme ovat samanlaiset kuin muualla puistossa, mutta hameita ja kauluspaitoja meille ei ole sattuneesta syystä annettu. Olisihan se vähän ikävää kiivetä aitojen yli hame korvissa tai saada ankan kakat muuten niin siistille kauluspaidalle. 

Pukukoppi

Uusi keittiö

Meillä on kuitenkin jotain, mitä muilla kesätyöntekijöillä ei ole, nimittäin turvakengät kärkivahvistuksella ja naulaanastumis -suojalla. Kuten kuvasta näkyy, kengät tulevat tarpeeseen, eihän kukaan halua muutamaa sataa kiloa pikkuvarpaalle...

-Johanna ja Paula   

Takaisin linjoilla

Hyi minua! Aivan liian kauna on tullut oltua kirjoittamatta, mutta tässä korjaus asiaan.

Näin heinäkuun loppupuolella huomaa aina kuinka sesonki alkaa viemään kaikki energiat ja jaksamista ei sitten riitä yhtään mihinkään muuhun kuin töiden tekemiseen.

Huvitoimikunnan liikkuvasta toimistosta päivää. Hommaa riittää siis vapaa-ajallekkin  

Päivärytmi pähkinänkuoressa onkin: aamulla herätys, aamupala, töihin, töistä kotiin, ruokaa, nukkumaan. Jos sattuu olemaan aamu- tai iltavuoro eli pääsemään töistä jo kolmelta tai menemään töihin kolmeksi, kuluu se hurja "ylimääräinen" aika pitkään nukkumiseen tai pyykkien pesemiseen. Eli omaa elämää ei juurikaan taida olla.

Lisäpotkua tähän puurtamiseen lisää lämpötila, joka nousi mukaviin lukemiin viikonloppuna. Kymmenen tuntia töissä ja jo ensimmäisen kolmen tunnin jälkeen olisi aivan valmis lähtemään kotiin!

Maailmaa mullistavia asioita ei juurikana ole sattunut, muutamia pikku vammahaavereita lukuunottamatta.

Hyvin tähdätty hyppy suoraa pikku jalalleni... Vähän jalkalepiä tauolla siis :)  

Yhtenä päivänä eräs pikkupoika hyppäsi vahingossa jalkapöytäni päälle... AUTS! Oli se mitä suusta pääsi, mutta sisäisesti taisi tulla sanottua niitä ei niin nättejä sanoja yksi jos toinekin. Kylmäystä vain ja jatketaan töitä! Hieman ihmeteltävää asiakkaille, kun tämä tyttö istuu metkulalla ilman kenkää ja jalka kylmättävänä. Työpäivä kuitenkin selvittiin kunnialla loppuunasti ja kotiin jatkamaan kylmäystä.

Pakko oikein moittia itseään siitä, kuinka huonosti olen saanut kirjoiteltua tänne blogin puolelle. Mutta puolustaudun kyllä sillä, että töissä on riittänyt melkeinpä vihastumiseen saakka asiakkaita ja kotiin päästyä on vain halunnut kellahtaa sängylle.

Tämä tyttö kuitenkin otti ja lähti pienelle minilomalle Norjan maisemiin. Piti jo reissunpäällä kirjoitella, mutta netti oli toisinaan sen verran rajallinen, että postaamisesta ei tullut sitten yhtään mitään.

Nyt ollaan kuitenkin palailtu kotiin ja lykätty töihin paluuta sairaslomalla... Ei sitten yhtään kiva juttu!

Muutaman päivän päästä takaisin lääkäriin ja kuulemaan mikä on tuomio olkapäälleni. Jatkuuko saikkuilu vai pääsenkö takaisin töihin? Se jää nähtäväksi.

Tämä lupaa nyt skrpata loppukesän suhteen ja kirjoitella huomattavasti aktiivisemmin tänne.

Nyt loppuu vielä kevennykseksi kuvia, joita on tullut räpsittyä aina silloin tällöin töissä. Ja joilla ei mitään muuta suurempaa yhteyttä toisiinsa ole kuin tuota Särkänniemi :D

Työpisteemme eltalla 

Leppismaskotti leppiksellä  

Karkulainen, jota sain pyydystellä eräs aamu ennen töiden alkamista 

I've got the power! Oma henkilökohtainen suosikkini, Vauhtimato! 

Eltan kebabeläin. Viihdettä Elta/Karkki työpäiviimme  

Kirjoittelin korkeasaari postaukseeni, että mikä eläin mahtoi olla oma suosikkini eläintarhapäivälleni..? Ja vastaushan on... PIKKUPANDA! Voiko hauskempaa tyyppiä ollakkaan :D

Jemppu

Liparisesonkia

Sesonki saa sykkeen nousemaan liparilla, sillä välillä jono tuntuu jatkuvan loputtomiin. Päivät koostuvat sadoista erilaisista asiakaspalvelutilanteista ja muutamasta tauosta. Kiire on kova, sillä asiakkaat haluavat malttamattomasti päästä puistoon. 

Tänään kiireellä käännyin taakseni ottamaan venäjänkielisiä taskutietoja ja harmikseni kumautin voimallisesti pääni valtavaan teräskaappiin. Megaiso kuhmuhan siitä tuli ja reaktiona silmäni alkoivat valuttaa kuin Niagaran putoukset. Siinä sitten yritin jatkaa asiakaspalvelua itkien ja selittäen omiani lipputuotteista. En yhtään ihmettele asiakkaiden hämmentyneitä katseita kun posket kyyneleillä asetin heille rannekkeita ja toivottelin hauskaa päivää. Kaikkea sitä sattuukin !

Quickpass, se on meille lipareille melkein kuin kirosana. Särkänniemi lupaa jokaiselle nettipuodista tilaavalle asiakkaalle 3 ilmaista quickpassia, jotka he voisivat tulostaa kotonaan. Kaunis ajatus, MUTTA järjestelmä ei toimi niin hyvin että asiakkaat ihan käytännössä onnistuisivat nämä jononohitusliput tulostelemaan. Tällöin asiakkaat tietysti tulevat lippuluukulle, jossa he sitten haluavat ilmaiset passinsa. Jos järjestelmä takkuaa puistossakin, kirjoitamme ne asiakkaille käsin. Argh, se on työlästä, rasittavaa ja liparin hermoja raastavaa. 

Noh, ehkä vähän liioittelen, mutta järjestelmä toimii niin harvoin että vahvasti negatiivinen sävy quickpassiin sisältyy. Idea on mielestäni hyvä (jononohituslippu) mutta tässä järjestelmässä pitää huvipuistopäivä aikatauluttaa quickpassien mukaan. Itse ainakin haluaisin lomapäiväni viettää ilman aikataulua.

Vielä lopuksi kuvia panssarivaunuista , jotka kävivät särkän pihassa.

Pirre

Päivän asu

Tämä ei ole lifestyle-blogi, mutta haluttiin näyttää että mekin täällä Särkänniemessä olemme hyvin muotitietoisia pukeutujia! Ensimmäisenä Särkkä-styleä esittelee Pirre.

Lipariasu: Kenkinä mustat omat tennarit (kengillä ei ole niin väliä, kunhan on mukavat), särkän työcaprit (vähän ylipitkät), oma laukku (josta löytyy juotavaa ja omat arvotavarat), särkän kesätyöntekijöiden T-paita, avainnauhasta löytyy kopin avaimet ja tauotuslista, rinnassa henkilökuntakortti (mikä ei näy kunnolla kuvassa), hiukset ovat itselläni ainakin lähes aina kiinni ettei ne häiritse työntekoa ja tärkein varuste on hymy huulilla!

Ja hei pukeutumisesta puheen ollen; kun pukeudut pelihahmoksi 19.8. ja tulet Särkkään pääset ilmaiseksi sisään sekä mahdollisesti osaksi Guinnesin ennätystä! http://www.sarkanniemi.fi/fi/aukiolot-ja-tapahtumat/guinness-world-records-ennatysyritys