Näkymättömät ahertajat

Kunnianhimoinen otsikko postauksella, jonka on tarkoitus esitellä teille muutamia "näkymättömiä" kesätyöntekijöitä Särkän kulisseissa. Tässä tapauksessa täällä Tampereen Särkänniemi Oyn toimistolla Näsinneulan juurella.

puhelinvaihde

Anu tässä tarkastaa myyntitilityksiä. Vaihteessa tarkastetaan joka päivä edellisen päivän myyntitilitykset, katsotaan että liput ja laput ja kuitit on kaikki ok ja ne lajitellaan oikealla tavalla. Sitten hoidetaan puhelinvaihdetta ja yritetään yhdistää jokainen asiakas eteenpäin oikealle ihmiselle, joka voi auttaa häntä pulmassaan. Tietysti suurimpaan osaan kysymyksistä osataan vastata suoraan vaihteessakin, muun muassa lippujen hinnat, esitysajat ynnä muu yleinen neuvonta ja "kysytyimmät kysymykset". Täällä myös hoidetaan postia, laskuja ja muuta yleistä toimistotyötä kuten keitetään kahvia suurille johtajille. 

Pekko on kesätöissä IT-osastolla. Kun sormi menee suuhun liittyen kassakoneeseen, tietokoneeseen, puhelimeen, tulostimeen tai mihin tahansa elektroniseen härveliin, lähtee maailmalle it-tukikutsu. Niihin kutsuihin nuo sitten IT-osastolla vastaa ja hoitaa asiat kuntoon. Ongelmia on varmasti pienempiä enemmän käyttäjään kuin koneeseen tai ohjelmaan liittyviä, joista selvitään pienellä konsultaatiolla, mutta myös suurempia kuten kaatuvat kortinlukijat tai fibat kassajärjestelmässä. 

Henkka on myyntiassistentti, kesätöissä myyntipalvelussa. Ne tekee ryhmävarauksia ja järjestää siis asiakastilaisuuksia, kokoushommeleita ja kaikkia niihin liittyviä juttuja. Keväällä aika kuluu suurilta osin luokkaretkivarausten parissa. Täällähän järjestetään myös paljon yritysten tilaisuuksia; yksittäisistä kokouksista tai illallisista koko päivän juttuihin, joissa porukka saattaa kiertää täällä koulutuksia, ruokailut ja vierailla meidän kohteissa. Isoimmat asiakastilaisuudet on yksityispuistoja, joissa yritys varaa joko henkilöstölleen tai etu-asiakkailleen koko huvipuiston käyttöön esimerkiksi aamupäiväksi. Tällaisia tilaisuuksia ja niiden aikatauluja ja hintoja kun setvitään niin täytyy ottaa monta asiaa huomioon.

Kuvattavat ilmaisivat vastalauseensa papparazzi-kuviin, jotka otettiin ennalta varoittamatta. Mutta tarkoitus oli tehdä realitya ja kuvata jokainen työpiste luonnon tilassa.

Hattaran tekeminen on vaikeeta

Mun bloggaajat on ollut heinäkuun ruuhkissa niin kiireisiä, että postaaminen on jäänyt vähän vähemmälle. Jouduin ihan teidän lukijoiden takia lähtemään kioskitytöksi, että olisi jotain kerrottavaa! Ei vaan, eräänä pahana ruuhkapäivänä ilmeisesti sairasloman takia uupui työntekijöitä kioskeilta. Minä jokapaikan sählääjä pääsin siis kokeilemaan myös kioskihommia, ekaa kertaa elämässäni!

Kun pääsin kameran kanssa dokumentoimaan, oli hattarakone jo pesty putipuhtaaksi.

Se on tosi pelottava kun se poppailee itsekseen.

Jonon ollessa jatkuvasti kymmenessä metrissä (oon tosi huono arvioimaan etäisyyksiä, mutta oli siinä koko ajan jonoa!) en ehtinyt kyllä paljoakaan kassalta poistua. Kokeneempi työntekijä sitten toimitti mulle tavaraa luukulle tilausten mukaan. Koska tuotevalikoima oli itsellä vähän hukassa, suuri kiitos hänelle kärsivällisyydestä! Mutta kuinka voi olla pientä popparia, isoo popparia, maustettua popparia purkkipopparia ja kinuskipopparia ja sitten kun ne on kassassa vielä vähän eri nimityksillä...

Hattaraa en uskaltanut tehdä. Olen siis joskus aikanaan tehnyt, kun olin synttäritätinä lasten syntymäpäivillä täällä Särkässä, mutta silloin olen tehnyt sen hattarapilven isoon kulhoon. En luottanut kykyihini pyörittää se hattara suorasti ja symmetrisesti siihen tikkuun, niin ettei se tipahda ensimmäisellä haukulla muksulta maahan.

Koska ihmiset on nykyään paljon tarkempia syömisistään ja varsinkin ruokien sisältämistä lisäaineista sun muusta, yllättävän moni kysyi mitä hattarassa on. Eli kun vanhemmat sanoo lapsilleen, että et saa syödä hattaraa koska se on pahaksi hampaille, ne ei edes tiedä että se on OIKEASTI pelkkää sokeria. Kun niille sanoo, että sokeria, ne kysyy eikö mitään muuta? Ei, ei mitään muuta. Hieno sokeri kaadetaan pussista sinne koloseen ja se masiina heittelee sen niin kovaa seinille että siitä tulee tommosta höttöä. Tässä mun tieteellinen analyysi hattaran syntyprosessista.

Kuvassa juomat ei ole vielä jäässä..

Slush - jäähilejuomia oli muuten ihana tehdä! Oikein mainostin kaikille, että makuja saa sekoittaa, että pääsin luomaan ihania sateenkaarenvärisiä drinksuja :P

Koskiaukion kioskin ja hodarin taukotila. Ihan oikeesti se on jees pöytä ja tuolit, kuvakulma vaan on niin hyvin valittu.

Tässä on just aamun kuormat saapuneet, ei sielä normaalisti ole tavarat tälleen kärryissä keskellä käytävää.

Kaiken kaikkiaan havaitsin, että kioskityö on kiireistä. Ainakaan ruuhkapäivinä ei juuri ehdi juoruilla kanssatyöntekijäin kanssa, itsekään en tainnut edes ehtiä kertoa kuka olen ja mistä tulin ja miksi olin niin pihalla, kun asiakkaita saapui jatkuvana virtana. Kuitenkin oli tosi kiva päästä kokeilemaan taas uutta duunia, ja voisin kyllä mennä toistekin! Ainoana korjauksena ottaisin seisomatyöhön sopivat kengät jalkaan. Nuo hempulat H&M ballerinat on muutaman tunnin päästä yhtä kuin seisoisit paljain jaloin betonilla.


- Julia

Päivän kuva ja äänestyksen tulokset

Alpakkavauva Sandra

Ja lisäksi voinemme julistaa Särkänniemen viralliseksi lempinimeksi Särkkä 66% kaikista äänistä. Mutta antakaamme Särkkis-fanien pitää Särkkiksensä, onhan rakkailla lapsillakin aina monta nimeä.

Mutta kun Lintsi on aina ollut mulle vaan Lintsi, niin onkohan silläkin sitten joku toinen lempinimi olemassa? Lintsukka? Linnis? Yritän tohon Särkkiksen tyyliin vääntää mutta enpä kyllä keksi mitään.

Miksi muuten paikalliset kutsuu PowerParkia, Tykkimäkeä tai Wasalandia? Kertokaa jos tiedätte :) 

Pelimyyjät rientämässä

Moro!

Vihdoin ehtii taas pelimyyjäkin kesätohinoiltaan kirjoittamaan. Paljon on tässä viime päivinä ollut ohjelmaa. Päivät kuluvat töissä, ja kun kotia pääsee, ilta menee pitkäksi. Niin paljon on kaikenlaista mukavaa tekemistä heti töiden jälkeen: hengailua kavereiden kesken, työporukalla ja kaupungista toiseen.

Särkän aamupala

Erityisen hauska oli eräs päivä, kun työpalaverin jälkeen pelimyyjien porukka suuntasi huvittelemaan Särkkään. Nautimme ensin maukasta aamupalaa. Tiedoksi siis, että pelkästään herkullisen aamiaisen vuoksi kannattaa herätä ajoissa palaveriin!

Syötyämme mahamme täyteen suunnistimme kiertämään porukalla Särkän laitteita läpi. Vaikka aurinko tuskin pilkahti esiin kertaakaan, sää oli sopivan lämpöinen.

Tässä kohden minun on pakko tunnustaa, että päivä oli itselleni siinä mielessä hyvin erityinen, että kysymyksessä oli ensimmäinen kertani, kun pääsin testaamaan Särkän hurjimmat laitteet. Viime Särkkäreissusta muistan vain kirkkaasti sen hetken, kuinka minulle kerrottiin, että olen vielä liian lyhyt Aikamattoon. Näin kymmenen vuoden kuluttua tapahtuneesta minulla ei enää kyseistä ongelmaa ole, joten kaikki laitteet tuli vihdoin testattua. Suosikikseni valikoitui Half Pipe. Siinä oli pakko käydä useamman kerran!

Hulluttelimme myös Metkulassa, ja sen jälkeen kävimme ajamassa vauhdikasta rallia törmäilyautoilla. Kyllä riitti naurua, ja hauskaa oli!

Voi vain iloita siitä, kuinka mukava työporukka meillä on. Tässä kesän aikana olen päässyt tutustumaan jokaiseen. Peliporukka tulee niin hyvin toimeen, että viikoittain on ollut yhteistä ohjelmaa vapaa-ajallakin. On ollut monenmoista vauhdikasta illanviettoa, leffailtoja, ruokailua, kahvittelua, hengausta, kaikkea! Yhteistä tekemistä on myös paljon suunnitteilla. Olemme muun muassa kehitelleet reissua Powerparkkiin työporukan kesken. Varmasti tulee hauska reissu. Kävin itse asiassa ystäväni kanssa siellä viime viikolla. Siellä on kyllä hurjia ajeluita tarjolla, jos niitä kaipaa. Itse ainakin nautiskelin kovasti.

Melkoista huvittelua on tämä elämä nyt siis ollut – olihan minulla neljän päivän vapaatkin. Nyt sitten kelpaa taas vähäksi aikaa pukea yllensä tuttu oranssi Särkän työhuppari ja siihen sopivat, oranssit kenkäni.

Hauskoja työ- ja vapaapäiviä itse kullekin toivoen:

Annabella

"Kuulostaa ihan joltain pikaruualta?!"

Tämä lause on kuultu tänä kesänä useasti mikropossujen aitauksen edessä. Possut ovat kesän 2012 uutuudet ja ne ovat herättäneet paljon huomiota niin asiakkaissa kun mediassa. Olemme poseeranneet possujen kanssa lehtijuttujakin varten. Eräs juttu julkaistiin ympäri Suomen ilmaisjakelulehdissä! Ihmiset ovat tottuneet näkemään minipossut, jotka eivät niin kovin "minejä" enää olekaan, joten he yllättyvät, kun mikropossujen aitauksessa heitä odottaa kaksi jopa kissaakin pienempää possukkaa. Maisa (musta) ja Pipsa (pilkullinen) ovat kuitenkin jo kovasti kasvaneet huhtikuusta, jolloin ne noin marsunkokoisina saapuivat eläintarhalle Mikkelistä.

Maisa ja Pipsa olivat saapuessaan oikeita pieniä arkajalkoja. Ne asustivat tallissa omassa karsinassaan. Possuja ei juuri oltu käsitelty ja aina karsinaan sisään mentäessä ne juoksentelivat karkuun. Ne kuitenkin alkoivat tottua meihin, kun vietimme aikaa karsinassa. Makoilimme pitkin pituuttamme lattialla ja Maisa ja Pipsa hyörivät ja pyörivät ympärillämme. Välillä ne kiipesivät pään päälle seisoskelemaan ja välillä hyppelivät toiselta selältä toiselle. Saimme myös useita mikropossunpusuja ja naamapesuja sekä välillä myös tukistuksia, kun possut yrittivät maistella hiuksiamme. Mikropossujen lempipuuhaa oli kuitenkin tonkiminen. Innoissaan ne etsivät heinien seasta porkkanan- ja omenanpaloja, joita niille heittelimme.

Uusi ulkoaitaus possuille valmistui muutamaa päivää ennen eläintarhan avaamista. Sinne Maisa ja Pipsa saivat mökin lämmityksellä sekä paljon uutta tonkimistilaa. Aitauksessa kasvoi ruohoa vielä pari päivää ennen kun possut sinne päästettiin... Nyt se on myllätty ja käännetty täysin ylösalaisin, kun possut etsivät mullan seasta kastematoja ja muita herkkuja. Ruoka-aikaan aitauksella kuulee innokasta maiskutusta, kun Maisa ja Pipsa ahnehtivat possumaiseen tapaan. Possut eivät kuitenkaan jää näin pieniksi loppuelämäkseen, vaan ne voivat kasvaa jopa 35-kiloisiksi. Siihen on vielä aikaa, sillä mikropossu on täysikasvuinen vasta 3-vuotiaana. Maisa ja Pipsa ovat nyt noin puolivuotiaita. Ne ovat hyvin touhukkaita ja hännät heiluen tervehtivät asiakkaita joka päivä. Possuja saa silittää, jos ne tulevat ihan aidan viereen :)

Johanna ja Paula


LEHTIJUTTUJA:

Tamperelainen

Moro

Maaseudun tulevaisuus

Koiruudet

Eläintarhan keskustelua herättävin aihe - koirat. Ne herättävät ihastusta ja vihastusta. Ihmiset eivät tiedä paljoa siitä ajasta, jonka koirat viettävät täällä. Tämän takia liikkeellä on vääriä käsityksiä ja netin lemmikkipalstoilla asiasta "tietävät" käyvät työntämässä oman lusikkansa soppaan kertomalla "faktoja". Eräällä sivustolla on jopa kerrottu, että koirat lopetetaan aina syksyisin kun niille ei löydetä uutta kotia. Tälläisiä tekstejä on ikävä lukea ja yritämme aina parhaamme mukaan korjata syntyneet väärinkäsitykset. 

Heta

Topi

Koirat etsitään eläintarhalle yksityisten myynti-ilmoitusten perusteella. Valikoimme tarkkaan ilmoitukset joihin vastaamme, emmehän halua tukea pentutehtailua. Tämän lisäksi käymme itse hakemassa koirat (otamme samasta pentueesta aina 2), jotta näemme millaisista oloista ne tulevat. Pennut otetaan luovutusikäisinä (8vkoa) ja ne viettävät eläintarhalla keskimäärin 5-6 viikkoa. Samat pennut eivät siis ole koko kesää esillä! Tämän kuuden viikon aikana pennuista tulee useita kyselyjä ja jonossa onkin monta perhettä, jotka koiran haluaisivat. Myös Särkänniemen omat työntekijät osoittavat kiinnostusta ja monet koirat ovat päätyneet heille. Kuten esimerkiksi Johannalle ;) Koska uusia koteja on tarjolla niin paljon, voimme valita niistä parhaat juuri kyseisille pennuille. Onhan koirien roduissa ja luonteissa eroja, jotkut ovat aktiivisempia, toiset haukkuherkempiä ja kolmannet miellyttämishaluisempia.
  
Koirilla on oma yöpaikka tallissa sisätiloissa, jonne ne iltaisin lenkin jälkeen viedään. Siellä ne saavat iltaruuan ja yöksi niille jätetään puruluita ja leluja. Koirat eivät siis vietä öitä aitauksessaan. Aamuisin ne viedään ulos klo 7, kun eläintenhoitajat tulevat töihin. Aivan pieninä, tai helteellä, ne nukkuvat suurimman osan päivästä ja saattavat herätä vain ruoka-aikaan syömään. Kun koirat hieman kasvavat ja tulevat aktiivisemmiksi, aletaan niitä kouluttaa pitkin päivää. Ne oppivat käskyjä (mm. istu, maahan) sekä kulkemaan hihnassa. Koirilla on aitauksessa useita leluja ja puhdasta vettä tarjolla sekä mökki, jonne ne halutessaan pääsevät omiin oloihinsa. Kylmällä ilmalla kopissa on lämmitys.
 

Ismon ja Ilonan uudet omistajat

Kotiinlähdön aika

Pennut saavat täällä matokuurin ja eläinlääkäri tarkastaa ja rokottaa ne. Laitamme siis eteenpäin terveitä ja hyvinhoidettuja koiria. Kaikki eläintarhasta koiran ottaneet ovat kehuneet pentuja ja useat tulevat ottamaan toisen edellisen kaveriksi. Koirien lähtö on aina haikeaa, olemmehan niiden kanssa jo useita viikkoja touhunneet. Kuitenkin tiedämme, että olemme valinneet niille hyvät kodit. Uudet omistajat soittelevat meille ja kertovat pentujen kuulumisia. Jotkut tulevat joskus vierailullekin ja on ihanaa nähdä vanhoja kavereita taas :)

Johannan Uno , toinen kesän 2011 pennuista

Johanna ja Paula
  

Kesän MUST jutut

Kyllä tämäkin sateinen kesä alkaa käydä kohti elokuuta surullisella nopeudella. No, onneksi sitä on ehtinyt ruksia monia asioita myös kesän MUST-listalta pois.. kuten

> Juhannussauna, vihtominen, juhannuskokko ja hyttyset

> Mansikoiden ja herneiden syönti

> Festarit (tärkeimpänä: Aitoon kirkkarit)

> Torikahvit

> Soutuveneily

> Pallogrillillä grillaaminen

> Linnanmäki-reissu (tarina löytyy täältä)

> Yökerhossa biletys niin myöhään (aikaiseen) että saat poistua ulos auringon nousuun

> Totaalinen kastuminen rankkasateessa (ei ollut tänä kesänä vaikeeta!)

Kokko, meidän kesäkoira ja Oriveteläistä järvimaisemaa

Itse asiassa sade kuuluu tärkeänä osana moneen kesäkokemukseen, jotka jäis suorastaan vajaiksi ilman sitä. Esimerkiksi: makkaraperunoiden syöminen festareilla epämukava kerttis-sadetakki päällä.Semmonen, joka valuttaa kaiken veden kengille. Ja juhannus mökissä, missä on ihan liikaa ihmisiä suhteessa mökin kokoon, kun kaikki on ajatellut että ulkonahan sitä ollaan. Mutta sitten sataa. Sitten pelataan vaikka korttia ja tunnelma on tiivis ja hikinen. Ja sateella uiminenhan on ihan parasta, kun vesi tuntuu lämpösemmältä!

Olisko jollakulla tähän listaan jotain tärkeää lisättävää? Mitä kesällä pitää aina tehdä nähdä kokea? Mitkä asiat olis semmoisia, jotka nostattais kesäfiilistä tämmösellä kolealla sadeilmallakin?

-Julia

P.S. Kuulin huhuja, että ainakin Demin keskustelupalstalla käydään veristä taistelua siitä, mikä on Särkänniemen SE OIKEA lempinimitys. Joten laitoin pystyyn äänestyksen. Löytyy oikeasta yläreunasta! Äänestäkää!

P.P.S Vaikka päättäisitte, että se on Särkkis niin me kirjotetaan edelleen meidän kesästä Särkässä

Koettu Ukko - ei melkein uskallettu

Linnanmäellä oltiin eilen, virallisella sisarusmatkalla. Pikkuveli ei kylläkään mukaan selvinnyt, kun juhli lauantaina 18-vuotispäiviään. Mutta siskojen kanssa oltiin liikkeellä, joten kunnon kikatusta oli odotettavissa. Sääkin suosi meitä, sillä luvatut rankkasateet oli ohi jo Vantaan kohdalla. Pilvinen päivä ja meteorologien pieleen menneet sääarvaukset takasi meille mukavan jonottoman päivän Lintsillä. Silloin tällöin ripsi vettä, mutta hyvä kun ehdittiin sitä huomatakaan. Matkaseurueessa mukana oli nuorin pikkusiskoni Henna, joka juuri saavutti maagisen 140cm pituusrajan (kengät jalassa) ja pääsi ensimmäistä kertaa laitteissa pää alaspäin! Tätä juhlan päivää juhlistettiin usealla peräkkäisellä ajelulla Kirnussa ja muutamalla kauhunsekaisella matkalla Ukossa. 

Ukkoa matkaseurani katseli pitkään ja harkiten, mutta päätti uskaltaa. Mukana oli möreältä ja matalalta huutava äitipuoleni Hanna ja 11-vuotiaan korkealla äänellä kiljuva Henna. Toiset siskoni Tiia ja Jonna sekä kälyseni (eikös miehen sisko ole käly?) Josu tyytyivät hysteeriseen kikattamiseen ja ajoittaiseen riemunkiljahteluun, itse taisin hokea lähinnä rumia sanoja. Joten kokonainen kuoro meillä oli kasassa, en tiedä oliko kuunneltava ruusuista muiden matkustajien korville.

Koe Ukko - Jos uskallat
mun mielestä osuva mainoslause

Illan viimeiselle ajelulle jonottaessa alkoi sataa vettä. Ukossa siirryttiin käyttämään vain toista vaunua. Katselimme ajolaitekuskien naamoja kauhunsekaisin tuntein kun seurasivat sateen yltymistä. Oltiin juuri ensimmäisinä jonossa kun puhelivat keskenään että "Ajetaanko tää yks vielä ja lopetetaan sitten?". Hui että kun sydän pamppaillen kiivettiin kyytiin! Oltiin jonossa pohdittu, onko ne ne jarrut joihin sade vaikuttaa. Henna oli kyllä luottavaisin mielin, että "eihän sen ole väliä jos jarrut ei toimi, sitten vaan rullataan hetken aikaa edes takas mutta kai se tähän alas sitten lopulta valahtaa". Itse pelkäsin vaunun jäävän jumiin jarrulle, mutta pidin pelkoni omana tietonani. Kun meidät oli lukittu kärryyn kiinni, huusi tyttö ajokopista "Nyt tulee puhelu, ne varmaan käskee lopettaa ajamisen" mihin nappia painava poika vastasi että "Ihmiset on jo kyydissä - ei ehdi enää" ja painoi meidät matkaan. WHAAA?!??!??!! saattaisi kuvata parhaiten meidän naamoja kun lähdettiin matkaan ja sade piiskasi ripsarit poskille ylös noustessa.

No, kyllä meidänkin jälkeen vielä ajettiin. Puhelussa ilmeisesti ei ollut tullut ajokieltoa vaan ohjeistettu vaan seuraamaan sateen yltymistä. Mutta kunnon jännitysmomentin tuo laitekuskien vuoropuhelu sai kyllä aikaan!

Minä, Josu, Henna (keskittyy keskittyy) ja Tiia

Kaiken kaikkiaan mahtava kesäreissu ja naurua riitti :)

Julia

PS. Epäluottamus meteorologeja kohtaan on aikaansaanut sen, että ihmiset soittavat mulle ja kysyvät millainen on sää Särkänniemessä. Yritän tietysti parhaani mukaan kuvailla millaista pilveä näen toimiston ikkunasta, mutta en mää kyllä mikään oraakkeli ole! Mutta ajoittainen sade ei kyllä positiivisella mielellä olevaa huvittelijaa haittaa yhtään, se me eilen todistettiin.

Hisseillä kohti korkeuksia!

Kokemus tuo lisää haastavampia töitä Särkässä. Nyt kun olen toista kesää työntekijänä teen vuoroja normaalin lipunmyynnin lisäksi infopisteellä ja tauottajana.

Infopisteellä työskennellessä tunnen välillä oloni ”vastausautomaatiksi”. Asiakkaat kysyvät kaikkea maan ja taivaan väliltä, toisiin kysymyksiin tiedämme heti vastauksen joihinkin taas muutaman soiton jälkeen. Yleisimmät kysymykset koskevat lähintä vessaa, lapsiin kiinnitettäviä ipanatarroja, lasten vetokärryjä, parkkilippuja, delfinaario ja planetaario aikatauluja, bussiaikatauluja tai Särkän lavan esitysten aikoja. On minulta kysytty myös mm lähintä leirintäaluetta, joka ei kuitenkaan ole Tampereella, tuntomerkkejä miten delfiinit tunnistetaan toisistaan sekä Tampereen kauniimpia puistoja ja parhaimpia ravintoloita. Meillä on onneksi infolla netti käytössä.. google on kiva työkaveri ;D

Tauottajana kuljen lippukojuja tauottaen tarkan aikataulun mukaisesti. Erikoisin tauotuskohde on Näsinneulan hissilipunmyynti. Hisseille tauottamaan meno on aina yhtä jännittävää, mitä jos hissit jumiutuvat? Tai jos Näsinneulan pöytävarauslistat ovat täynnä ja minä pieni tauottajalipari vain ohjaan asiakkaita syömään? Onneksi hissit eivät ole vielä koskaan jumittaneet minun aikanani, se on kuulemma äärimmäisen harvinaista. Toisaalta vaikka hissit jumiutuisivatkin, asiakkailla ei ole mitään hätää hississä.

Lopuksi kerron teille ihanan keskustelun minkä kävin särkän kioskissa työskentelevän tytön kanssa. Hän sanoi, ettei ikinä pystyisin työskentelemään infopisteessä, sillä niissä täytyy niin paljon tietää. He kuulemma kioskeilta aina ohjaavat asiakkaita kysymään infolta. Tämän jälkeen oli viisas olo, kommentoin vain että sehän on meidän työtämme, vastailla kysymyksiin!

P.S. Sain asiakkaalta tippiä! Englantilainen mies tuli kassalleni, juttelimme mukavia ja lopuksi hän sanoi että tule käymään Lontoossa ja käytä tämä sitten! Hän ojensi minulle englantilaisen kolikon. Asiakkaat ovat parhaita!

Päivä parkissa

Parkkipaikka. Se voi joskus olla tosi kiva paikka ja päivä menee nopeasti. Sitten joskus se tuntuu siltä että oon varmaan tehnyt jotain kamalaa että olen ansainnut tämän. Asiakkaiden tullessa Särkänniemeen niin he näkevät ensimmäisenä järjestyksenvalvojat parkissa. Sama lähtiessä, siellä me kerätään parkkikuitteja ihmisiltä.

Aamu alkaa sillä kun tötsitetään alaparkkia. Iloiset parkkityöläiset Timo, Halti ja Ilona.

Sanna ohjaa autoja "aamuruuhkassa"

Aamulla on hauskaa kun parhaamme mukaan yritetään täyttää lähiparkit mahdollisimman täyteen että ei tule parkkipaikoista pulaa, koska ei se Onkiniemenkään parkkipaikka mikään loputon ole. Asiakkailla on hirveä vaikeus ajaa sinne Onkiniemeen, vaikka sieltä on ilmainen bussikuljetus Särkänniemeen lippukoppien eteen. Ja sieltä on silloin vähemmän kävelymatkaa, kuin se että jättäisi autonsa ala tai yläparkkiin. Mutta vaikka kuinka me yritetään heilutella käsillä ihmisiä ajamaan meitä kohti ja ohi meistä Onkiniemeen niin siltikin he yrittävät väkisin tunkea niitä autojaan olemattomille parkkiruuduille. Me kuitenkin ollaan siellä töissä ja tiedetään missä niitä paikkoja on. Eihän me nyt ihan huviksemme huomioliiveissä huidota autoja ajamaan tiettyyn suuntaan.

Yläparkki kauniisti täytettynä muutaman asuntoautonkin kera.

Toi oli aika huono kun toi asuntoauto blokkas ton jättikyltin niin joutui joka asiakkaalle selittämään, mutta silloin kun kyltti ei ole peitossa niin se kyllä kiinnittää huomion aika hyvin.

Parkkikyltti Teboilin vieressä. Silti parkkimaksu tulee osalle asiakkaista iha täytenä yllätyksenä. Kai toi Half Pipe tuolla takana varastaa huomion.

Asiakkaat kiireessä huvittelemaan keksii maailman kummallisimpia parkkipaikkoja. Vieläpä paikoille jossa ei kyllä yleensä parkkeerata. Ei ole kyllä vielä loppunut parkkipaikat kesken niin ei niiden asiakkaiden tarvitse niitä itse keksiä. Esimerkiksi yksi mun lemppareista on se kun kuskit parkkeeraa autonsa yläparkkiin vievään mutkaan joka on siis ajoväylää. Vähän sama asia kuin parkkeeraisi keskelle Paasikiventietä. Vaikeuttaa kaikkien muiden autojen kulkemista sinne yläparkkiin koska siinä on just ja just yhden auton levyinen kaista. Jos siinä ei ole ruutua siinä ei myös varmaankaan ole parkkipaikkaa. Meillä pitäisi olla oikeus jakaa jonkinmoisia sakkolappuja, koska siis… uskomattomia parkkeja. Tässä muutama hienon hieno esimerkki miten EI tehdä.

Eli tässä on siitä yläparkkiin vievästä ajoväylästä kuva. Ja kiinnittäkääpä huomioo tuohon autoon tuolla pöpelikössä, kiinnostais tietää miten se pääsi sieltä pois. Viikon parkkikuvan palkinnon saa Riina meidän Särkän järjestyksenvalvoja porukasta! 

Nämä paikat on melkein aina täytetty, ja noistahan sais otettua sen 40 euron parkkimaksun. 

Tämän kuvan nappaisi Iikka.

Onkiniemen täyttö on aika helppoo… teoriassa. Mutta kun useimmat asiakkaat katsoo että ”Vitsi kun on iso hiekkakenttä, tänne voi varmaa ajaa ihan mihin vaan!” Ja sitten he ei yhtään katso kun Tiuhti ja Viuhti neonkeltaisissa huomioliiveissä huitoo että ”tännepäin!” Kun me yritetään täyttää se sellaisella tavalla että sitten kun asiakkaat haluavat lähteä, he pääsisivät ajamaan sieltä pois mahdollisimman helposti, eli on se aika tarkkaa miten sen täyttää. Yksi on siellä hiekkakentän suuaukolla ja osoittaa että minne ajetaan ja sitten siellä on kaksi ottamassa autoa vastaan, yksi siinä edessä että auto ei aja liian pitkälle ja yksi sivulla että saadaan sellaiset välit autoille että sinne mahtuu mahdollisimman paljon. Joidenkin asiakkaiden mielestä tämä ei ole hyvä periaate ja monta kertaa minullekin on huudettu että ”Ei tartte eteen tulla!”

Parkissa myös vastailee pariin kysymykseen monta kertaa päivässä ja oon huomannut että toistan samoja lauseita:

- Missä parkkimaksun voi maksaa? 

”Sen voi maksaa samalla kun ostatte rannekkeita ja muita lipputuotteita ja sitten annatte kuitin lähtiessänne järjestyksenvalvojalle”

- Mikä se parkkimaksun tekstiviesti numero on ja mitä siihen laitetaan? 

”Lähettäkää viesti PARKKI numeroon 169770 ja lähtiessänne näyttäkää paluuviestiä järjestyksenvalvojalle”

- Voinko käydä hakee lapset tosta? (Yleinen kysymys teboililla) 

”Juu siihen vaan kaikki neljä pyörää kivetykselle kukkaruukkujen viereen”

Parkkipäivät on kuitenkin suht lyhyitä kun ne on sillee aamu ja ilta vuoroihin jaettu, niin ei tarvitse kuitenkaan 12 tuntia parkkipaikalla hillua. Vaikka sekin on kyllä tullut tehtyä.

Terkuin, Pia

Haastattelun kautta riemuvoittoon

Joku oli ennättänyt toivoa tietoa siitä, että miten tänne särkänniemeen on oikein päädytty! Noh, tässä hieman tietoa minun särkänniemi taipaleestani. Itse päätin jo pienenä, että kun minä olen tarpeeksi vanha menen särkänniemeen töihin. Lapsesta asti heppatytöksi kasvatettuna toivetyö särkässä oli eläintenhoitaja. Ihan sinne en päätynyt, mutta särkänniemeen kuitenkin. Koska olen syntynyt loppu kesästä, en voinut hakea särkänniemeen samana vuonna kun täytin 18-vuotta. Seuraavana vuonna olin jo missata särkkähaun kokonaan, mutta onneksi kavereiden kanssa tuli kesätyöt puheeksi.

Olimme sopineet muutaman kaverini kanssa, että menemme porukalla särkänniemelle haastatteluihin heti koulusta päästyämme. Samalle päivälle sattui penkkarit, joten saapuessamme delffinaarion aulaan oli paikalla lisäksemme ehkä kolme muuta ihmistä. Tunkua juuri silloin ei siis ollut. Hakemuksessa kysytään muistaikseni kahta toive työtä mitä särkänniemessä haluaisi tehdä. Ensimmäinen vaihtoehtoni olikin yllätys yllätys laitekuski ja toiseksi taisin hätäisesti juuri ennen haastattelua kirjoittaa puutarha.

Särkän haastattelu oli elämäni ensimmäinen kunnollinen työhaastattelu, joten tietenkin sitä hieman perhoset lenteli vatsassa. Mikä kuitenkin osoittautui aivan turhaksi. Kun minun vuoroni vihdoin tuli, höpisimme haastattelijani kanssa ensin niitä näitä mm. edellis kesän Amerikan matkastani. Haastattelussa minulta kyseltiin millä laitteilla näkisin itseni töissä, entä jos sataa kun pitäisi lähteä töihin... Sain myös kuulla minkälaisi päivät noin suurinpiirtein ovat, kuinka paljon esimmäisen kesän työtekijät saavat palkkaa, koska työt alkavat/päättyvät. Kokonaisuudessaan haastattelusta jäi hyvä mieli, mutta olin aivan varma etten tuurillani särkänniemeen töihin pääsisi.

Toisin kuitenkin kävi ja eräänä kauniina päivänä oli sähköpostiini kolahtanut viesti, että minut on valittu kesäksi 2010 laitekuskiksi särkänniemeen! Myöhemmin sain vielä postitse kirjeen, jossa oli tarkemmat aikataulut koulutus päivistä.

Siitä tämä särkänniemi "ura" sitten alkoikin. Ja enemmän kuin mielelläni haen mahtavaan kesätyöpaikkaan uudelleen töihin. Meidän vanhojen työntekijöiden ei tarvitse enää seuraavina vuosina mennä haastatteluun, vaan täytämme joko netissä sähköisen hakemuksen tai postitamme paperisen. Sitten taas jänskäillään, että josko taas tärppäisi. Minulla on nyt siis meneillään kolmas vuosi särkänniemessä ja toivottavasti edessä on vielä monta särkkäkesää työntekijänä! 

Kyselkää ihmeessä lukijat lisää kysymyksiä. Tai kirjoitelkaa mistä aiheista haluaisitte lueskella täällä blogissa.

- Jemppu

Taas yksi onnellinen perhetapahtuma Eltalla

Iris teki sen!

Jalo Iivari syntyi maanantaina 9.7.2012 klo 12.50. 

Johanna ja Paula uunituoreen äidin rinnalla

P.S. Muistatteko vielä Iriksen viimeisimmät seikkailut, jolloin vauvaa odottavat Eltalaiset joutuivat huijauksen uhreiksi? Jutun voit lukea täältä.

Kesätöiden pimeä puoli

Näin sesongissa tuntuu välillä siltä, etten muuta teekään kuin töitä.  Työpäivän jälkeen saatan vain lösähtää sängylle ja lukea kirjaa, kunnes nukahdan. Päivät ovat hektisempiä kuin alkukesästä, ja kun pääsee töistä vasta kahdeksalta, ei oikein jaksa tehdä illalla enää muuta kuin röhnöttää. Blogiin kirjoittaminen tuntuu välillä mahdottomalta tehtävältä, kun päässä ei liiku oikeastaan yhtään mitään.

Tämän lisäksi en oikein osaa hyödyntää vapaapäiviäni kunnolla. Saatan olla mestari taukojen pitämisessä, mutta vapaalla ollessani saan harvoin mitään aikaiseksi. Eilinen vapaapäivä oli ohi ennen kuin se alkoikaan, sillä en tehnyt paljon muuta kuin luin, söin ja nukuin. Pitäisi oppia ottamaan kaikki ilo irti parin päivän vapaista – käydä kavereiden luona toisissa kaupungeissa,  mennä rannalle ottamaan aurinkoa,  käydä sukulaisten luona... Kuitenkin jostain syystä, kun tällainen tilaisuus on, en vain pääse ylös sängystä vaan nukun yhteen itse asiassa vain siksi, että voin. Kun olen vihdoin syönyt ”aamupalan”, kello saattaa olla jo neljä, milloin ei enää tunnu olevan aikaa mihinkään merkittävään aktiviteettiin, saati sitten matkustamiseen jonnekin muualle.

Tuntuu myös, että kaveritkin ovat töissä, eli yleensä vapaat osuvat eri päiville. Muut ystäväni taas ovat levittäytyneet ympäri Suomea (tai maailmaa), joten heidän näkemisensä vaatii aina enemmän suunnittelua. Vapaalla on helpompi olla kun on seuraa, mutta jos seura on töissä tai toisessa kaupungissa (tai maassa), siitä ei ole paljoa apua.

Siispä tyydyn usein yksinoloon, mikä on mukavaa sopivissa määrin. Pesen pyykkiä, siivoan keittiön ja palkitsen itseni päivän lopuksi elokuvalla. Toki tällaisetkin päivät ovat tärkeitä – saan aikaiseksi siivota (jotain mihin en työpäivinä ryhdy ja harvoin vapaallakaan) ja voin sitten uppoutua elokuvien ihmeelliseen maailmaan hyvällä omallatunnolla. Kaiken lisäksi nämä päivät tuntuvat pitkiltä, sillä aika kuluu hitaasti kun on yksin. Ongelma on vain se, että kun muistelee kesää jälkeenpäin, se tuntuu lyhyeltä. Varmasti muutkin ovat huomanneet saman – kun pitää hauskaa ja tekee paljon erilaisia asioita, aika tuntuu kuluvan nopeammin, mutta kun noita aikoja muistelee, ne tuntuvat mielessä pitkiltä ja merkittäviltä. Jos ei tee mitään, ei ole mitä muistella ja kesä voisi yhtä hyvin olla ohi kahdessa viikossa.

Näkymä ikkunastani - näin lähelle ulkoilmaa pääsin. Ainakin ikkuna oli koko päivän auki.

Päivän suurin saavutus, pestyt pyykit, kuivumassa luvatun palkinnon eli elokuvavalikoiman edessä.

Siispä minulla on näistä kahdesta laiskotteluun kuluneesta vapaapäivästä oppineena projekti loppukesäksi. Ei enää vapaapäiviä ilman ainakin yhtä muistettavaa tapahtumaa, reissua tai hetkeä – oli se sitten kaupunkiloma kaverin luo Turkuun tai kesän täydellisimmän jäätelöpallon syöminen. Haluan muistaa tämän kesän muustakin kuin töissä käymisestä, vaikka töitteni suhteen minulla on käynyt tuuri – Särkässäkin tapahtuu muistamisen arvoisia asioita ja työkaverit ovat mahtavia. Ikimuistoiseen kesään pitää vaan kuulua vielä enemmän.

- Katri

Särkkään töihin

Kommenteissa oli toivottu, että kerrottaisi miten Särkkään pääsee töihin ja millä perusteilla valintoja tehdään. Tähän kysymykseenhän ei löydy yksiselitteistä vastausta, sillä töitä on puistossa niin monenmoisia, ja eri tehtäviin saatetaan painottaa erilaisia asioita - mutta tein parhaani selvittäessäni teille jotain vinkkivinkkejä kesätyöhakua varten hiukan ylemmältä taholta. Oranssit kommentit ovat suoraan esihenkilöiltä, jotka työntekijävalinnat tekevät.

"Haastatteluun kannattaa aina valmistautua huolella! Pohtia vastauksia kysymyksiin ja miettiä myös mitä haluaa itse kysyä työnantajalta. Mieti valmiiksi ainakin vahvuutesi, ajatellen hakemaasi tehtävää. Ole oma itsesi, anna itsestäsi rehellinen kuva. Viestisi saat parhaiten perille kun käyttäydyt hyvin, olemuksesi on pirteä, reipas ja ystävällinen. Asenne ratkaisee!"

Haastattelujonoja keväällä 2012

Särkänniemihän on siitä mahtava työnantaja, että siellä haastatellaan henkilökohtaisesti jokainen kesätyönhakija. Tämä ei todellakaan ole itsestäänselvää, kun hakijamäärä on niin suuri kuin Särkällä on. Mutta näin täällä taataan tasavertainen mahdollisuus kaikille. Kysymykset oli aika peruskauraa, mutta se on aina jotenkin vaikeaa kertoa miksi on hyvä jossain ja mitä osaa. Me suomalaiset ollaan niin vaatimattomia. Tuntui myös, että sanon varmasti samat asiat kuin sata muuta ihmistä. Mutta minkä sille voin että olen reipas ja omatoiminen työtekijä! Täytyy vaan uskoa että ne erottaa kuka on vilpitön itsekehussaan :D Haastattelu on tietysti lyhyt, joten kamalat paineet siinä ainakin itselläni oli keväällä 2010! Ja jännittikin. Varmasti kokeneet esihenkilöt osaavat kuitenkin katsoa jännityksen läpi persoonaa, josko sieltä löytyy sitä iloista särkkä-asennetta.

     "Yleinen olemus/persoona - se on vaikea asia tuoda esille 5 minuutissa, mutta parhaat siihen pystyy. Ihan takuulla jää hyviä tyyppejä pois sen takia, että haastateltava jännittää ja vaikka yrität mitä niin et saa sitä jännitystä laukeamaan." 

Täällä on kaikki esihenkilöt mukavia ja rentoja, joten älä lietso itseäsi kamalaan jännitystilaan. Tottakai haastis aina jänskättää, mutta vaikka nämä meidän pomot onkin mukavia ja varmasti heittää mahdollisimman huonoa läppää rikkoakseen jään, ei nekään ihmeitä pysty tekemään jos istut hiilihangon päässä eikä susta saa mitään irti :)

"Potentiaalinen työnhakija on vakavissaan, mutta ei vakava"

"Työhakemukseen kirjoitettujen ja työhaastattelussa kerrottujen asioiden on täsmättävä hakijan ulosannin ja habituksen kanssa. "

"Jokaisella on varmaan omat juttunsa, mutta mulla heti ensimmäinen koetinkivi on kädenpuristus. Sen ei tarvitse olla mitenkään erityisen kova, mutta silleen määrätietoinen ja jämäkkä sen tulee olla. " 

Tähän viimeiseen on pakko laittaa lisäinfona, että kyseessä on järjestyksenvalvojien valinta. Saattaahan se muillekin olla sydämen asia, mutta tietysti varsinkin tässä työtehtävässä tietty itsevarmuus ja jämäkkyys on niin sanotusti required. Ja ens vuonna on haastattelijalla käsi mustana kun kaikki ottaa vinkistä vaarin ja alkaa kunnolla pusertaa! :D

Haastattelussa puhutaan myös jonkin verran käytännön asioista, jotta varmistetaan että hakija tietää mihin on ryhtymässä. Sesongin aikaan täällä tehdään aika kiireessä töitä, joskus pitkiäkin päiviä, ja joskus sataa vettä. Aurinkoisinakin päivinä täytyy tehdä töitä, ja joskus on jopa kuuma. Minusta on hölmöä edes mainita, että puisto on auki joka päivä, parhaimmillaan 10-20 joten työt sijoittuvat kaikkiin viikonpäiviin ja kellonaikoihin. Mutta ilmeisesti osa hakijoista ei ole tätä asiaa ennakkoon tarkasti harkinnut. 

"Hyvä työntekijä on sopeutuvainen eli osaa lukea tilanteita ja toimimaan muuttuvassa ympäristössä ja muuttuvissa tilanteissa. Kykenee ryhmätyöskentelyyn, haluaa oppia uutta."

"Ymmärtää millaiseen työhön ja työympäristöön on hakeutumassa; ajoittainen kiire, jonot, satoja asiakaskontakteja päivässä joiden kaikkien pitäisi olla yhtä tärkeitä, oma työpanos on osa isompaa kokonaisuutta"

"Etsin työntekijää, joka pystyy sitoutumaan työhön koko kesäksi (ei viikon lomia tms.)"

Lomaa ei kesätöistä yleensä saa, sehän on joka paikassa tosiasia. Vaikkakin täällä saa vapaatoiveita esittää ja ne otetaan huomioon niin paljon kuin pystytään. Mutta tottakai on ymmärrettävä, että kaikki 500 kesätyöntekijää ei voi toivoa vapaaksi esimerkiks vappua. Mutta oikeista syistä, kuten pääsykokeet tai yo-juhlat tai joku oikeasti tärkeä asia, vapaata varmaankin saa. Meidän TESin mukaan vapaa viikonloppu pitää olla vähintään joka 5. viikonloppu. Se tarkoittaa, että vapaata on vähintään pe-la tai la-su-yhdistelmä.

Kysyin esihenkilöiltä myös, kuinka suurta roolia näyttelee työkokemus ja CV valinnoissa. Vastauksena oli, että täällä työt on sellaisia, jotka pystyy helposti aktiiviselle nuorelle opettamaan. Työkokemusta ei siis vaadita. Tietysti suosittelijat ja työkokemus kertovat aktiivisuudesta, joten voi niistä plussaa olla. Kannattaa kuitenkin panostaa nimenomaan Särkän oman hakemuspaperin täyttämiseen.Viimeinen avoin kysymys tyyliin "Miksi juuri Sinä olisit sopiva henkilö meille töihin" on se tärkein.

"Hakemuksen kirjoittamiseen kannattaa paneutua ja käyttää aikaa. Hakemus jää työnantajalle ja valinnan hetkellä hakemuksiin palataan useaan otteeseen."


"tyyppi/persoona ensiksi, sitten kielitaito, sitten cv/työkokemus/koulutus"

"Ei ole olemassa yhtä Särkänniemen kesätyöntekijä-muottia johon kaikkien pitäisi sopia, pidämme persoonista. "

Särkänniemi on taas ensi keväänä tavalla tai toisella mukana Rekrytorilla. Siellä on yleensä haastateltu, joko livenä tai viime vuonna videon välityksellä, ihmisiä jo ennakkoon. Kannattaa siis olla hereillä kun näistä messuista ilmoitellaan, jos haluaa Särkkäläiseksi Särkkäläisten joukkoon ensi kesänä!

http://www.rekrytori.fi/tampere/

- Julia

Oikaisu : Kädenpuristuskokeeseen pääsevät järjestyksenvalvojien lisäksi laitteenhoitajat, pelihenkilökunta, ensiapu ja puutarha.

Lintsin ja värien pyörteissä

Ihanat kesähelteet ovat saavuttaneet vihdoin Tampereen. Aika tuntuu kuluvan älytöntä vauhtia. Täältä Särkän tohinasta ehdin käymään kotiseudulla Espoossa. Oli mukava nähdä perhettä ja siellä päin asuvia ystäviä. 

Linnanmäki on minulle tuttu paikka. Koska pääkaupunkiseudulla olen koko ikäni asunut, niin monena kesänä on tullut Lintsillä käytyä. Voisin jopa sanoa, että muistan ulkoa lähes jokaisen laitteen liikeradat ja matkankulun. Missä kohdassa jännittää eniten, milloin meinaa nousta penkistä ilmaan, milloin ottaa eniten mahan pohjasta, milloin vaihtuu suunta ja milloin tulee nopea jarrutus! Lintsiin liittyy paljon monia hauskoja muistoja. Esimerkiksi vuoristoradan puinen tuoksu tuo nostalgisesti mieleen monet lapsuuden perhereissut Lintsillä.

Kävin siskoni kanssa Lintsillä. Oli hauska herkutella, nauttia auringosta, vaihtaa kuulumisia, tavata muita tuttuja ja tietenkin hurjastella kaikki laitteet läpi. Näköalalaitteissa katselimme maisemia. Meren elämää ihastelimme Sea Lifessä.

Kävimme myös viime kesän uutuuslaite Ukossa. Vaikka se tuli silloinkin testattua, taas jännitti ihan yhtä paljon. Kovin ylös se Ukko taas ampaisi. Onhan se aika huikeaa ihailla synnyinkaupunkia ylösalaisin ja pujahtaa sitten tuhatta ja sataa maankamaralle takaisin. Oli pakko siis ottaa uusintakierros!

Seuraavaksi sitten Särkkään hurjastelemaan tässä joku vapaapäivä.

Mutta minun on kyllä vaikea sanoa, mikä on lempilaitteeni. Lempilaitteillani on tapana vaihtua fiiliksen mukaan, aivan kuten lempiväreilläni. Esimerkiksi nyt olen intoutunut oranssista. Kaikki lähti siitä, kun ostin alun perin oranssin repun opiskeluvuotta varten. Nyt kesällä olen innostunut siitä vielä enemmän: mukaan on tarttunut oranssit kengät, oransseja toppeja, oransseja koruja ja jopa se ostamani digikamera oli oranssi! Hyvä, että Särkän työvaatteisiin kuuluu oranssi huppari. ;)

Ja seuraavasta kuvasta voikin päätellä mikä oli viime vuoden suosikkivärini.

Turkoosi. Se vaihe oli kyllä paha ja kesti pitkään. Matkalaukku, lukuisia vaatteita, astioita, verhot – kysykää mieluummin mikä ei olisi turkoosia! Tosin turkoosista pidän todella paljon edelleenkin, joten ei hätää, että kyllästyisin. Nyt saa nähdä, mitä pientä kivaa sitä palkkapäivänä itselleen taas löytää...

Ai että. Shoppailua, löhöilyä, värejä, aurinkoa, vapautta, tunnelmaa, lämpöä, hauskoja hetkiä ja – mukava duuni! Kesä on kyllä parasta aikaa. Työt ovat taas iloisesti jatkuneet. Meininkiä riittää ja pelimyyjillä on hulvaton meno. Vapaa-aikanakin riittää tekemistä – tällä viikolla työporukkaa suuntasi rannalle viihtymään lentopallon parissa! Ja töissäkin saa taatusti iloista seuraa. Eli hyvin menee!

Nauttikaamme helteestä!

Terveisin: Annabella

Ylläpito edit. Silloin kun Annabella toimitti tekstin perjantaina, oli vielä hellettä. Pitäkäämme nyt sormet ristissä että saisimme ne takaisin.